Kaukana ovat ne ajat, jolloin Eddie Murphyn nimi elokuvassa tarkoitti sitä, että se on hyvä. Viime vuosikymmenen loppupuolella ja varsinkin tällä vuosituhannella Eddie Murphyn nimi tarkoittaa lähinnä sitä, että elokuva on todennäköisesti huono. Eikä Tähtivieras Dave tee poikkeusta. Tuntuu kyllä siltä, että mitä enemmän Murphy vanhenee, sitä kehnommiksi hänen elokuvat tulevat. Murphyn aiempi elokuva Norbit on aikamoista sontaa, eikä Tähtivieras Dave tee poikkeusta.
Maapallolle saapuu Eddie Murphyn näköinen avaruusalus, jota johtaa Eddie Murphyn näköinen kapteeni. Nämä alienit ovat hukanneet planeetalleen tärkeän pallon, joka imee kaiken veden. Nämä kaverit tarvitsevat vettä oman planeettansa käyttöön. Sitten näemme Murphy-aluksen toikkaroivan kaduilla ja hän vielä törmää yksinhuoltajaäitiin.
Tämän elokuvan pitäisi olla komedia. Piti kyllä oikein tarkistaa asia, kun en edes hymähtänyt. Missäs ovat kaikki vitsit? Jotain vitsintapaista yritetään vääntää joissakin kohdin, mutta ei hommasta tule yhtään mitään. Kovin laiskaa on tässä vitsienvääntäminen. Alkupuolella on sentään jotain selvää yritystä, kun katsellaan Murphyn toikkarointia New Yorkin kaduilla, mutta pian sekin lakkaa ja tekijät alkavat luottamaan liikaa Murphyn omaan vetovoimaan. Jossain vaiheessa sitten otetaan pakollinen alapäähuumori esiin. Kyllä on varmasti ideat olleet tekijöillä vähissä, kun miehen takapuolesta tulee rahaa. Puolenvälin jälkeen huumori jätetään lähes täysin taka-alalle ja yritetään tehdä siirappista perhedraamaa.
Kovin usein tämän elokuvan kohdalla tuli olo, etteivät tekijät edes tienneet, pitäisikö tehdä komedia, tieteiselokuva vai draama. Alkupuoli on komediaa ja loppupuoli draamaa, ja joihinkin väliin yritetään tunkea tieteiselokuvaa. Eivätkä tekijät ole onnistuneet edes tieteiselokuvapuolessa. Homma on todella väkinäistä ja se on vieläpä hyvin kliseistä. Siihen ei ole keksitty mitään uusia ideoita. Tosin koko elokuva kärsii samasta ongelmasta.
Ei sisältöpuoli muutenkaan toimi. Paitsi että Tähtivieras Dave on oikea genrejen sekamelska, niin eteneminen on varsin töksähtelevää ja muutenkin hyvin ennalta-arvattavaa. Ei ole mitenkään vaikea arvata, mitä tapahtuu seuraavaksi. Loppu on sitten jo suorastaan tympeä. Ei riitä, että mukaan ahdetaan sokeria, niin että diabeetikko olisi taatusti kovilla, niin mukaan yritetään vielä ängetä opetusta rautalangasta vääntämällä. Homma on niin haukotuttavaa, että tekijöiden pointti menee ohi.
Eddie Murphy näytteli vuonna 1996 useampaa roolia elokuvassa Pähkähullu professori. Saman tempun mies teki sen jatko-osassa. Nyt taas mies tuntuu mieltyneen vetämään useampaa roolia. Norbitissa mies veti kolme roolia ja tässäkin elokuvassa hän vetää kaksi roolia. On tainnut ego kasvaa turhan isoksi, kun monta roolia pitää vetää ja tässä elokuvassa ei muuten ole kovinkaan montaa kohtausta, jossa ei Murphya olisi. Mies ei ole enää edes hauska, vaan ainoastaan rasittava. Eivätkä muutkaan näyttelijät sen siedettävämpiä ole.
Tähtivieras Dave kyllä sisälsi mahdollisuuksia olla kohtuullinen elokuva. Idea ainakin on ihan hyvä, mutta homma mentiin tyrimään pahasti. Mikään ei vain tässä toimi.
