Jos olet aiemmin pitänyt pellejä jokseenkin pelottavan oloisina, odotapa vain kun näet tämän elokuvan! Kauhun mestari Stephen Kingin kirjasta vuonna 1990 tehty elokuvafilmatisointi esittelee jo alkumetreillä yhden karmivimmista leffapahiksista: ’Se’ on täällä!
Derryn pikkukaupungissa tapahtuu useita lasten murhia ja katoamistapauksia. Paikallinen kirjastonhoitaja Mike muistaa väkisinkin 30 vuotta sitten sattuneet samankaltaiset tapaukset, jotka koettelivat häntä ja hänen ystäviään. Kaikkien tapauksien takana oli lapsia tappava kammottava klovni. Lapsena he taistelivat sitä vastaan, ja lupasivat palata takaisin kylään, jos klovni ei olisikaan lyöty. Murhatapaukset todistavat, että uhka on palannut, ja ystävysten on jälleen yhdistyttävä pahaa vastaan.
Pellet ovat aina olleet hieman karmivia kasvomaalauksineen päivineen, mutta tämä elokuva vie pelon aivan uudelle tasolle. Tim Curryn esittämä Pennywise-klovni on ennenkaikkea loistavasti esitetty, mutta myös yksi karmivimmista kauhuhahmoista. Kukapa tahtoisi törmätä pimeällä kujalla pelottavasti virnistelevään klovniin?
Elokuva pitää ensimmäisellä puoliskollaan koko ajan yllä pientä jännitystä, eikä sorru ylenpalttiseen säikyttelyynkään, vaan kauhua luodaan sopivan hitaasti. Leffan ensimmäinen puolisko on myös draamallisesti erinomaista. Se koostuu pääosin seitsemän Derryn kasvatin takaumista, joissa käydään läpi miten jokainen koki kauhun hetkiä lapsuudessaan törmätessään Pennywise-klovniin, mutta ennenkaikkea kuinka heistä kaikista tuli parhaat ystävykset. Lapsuuden seikkailut on kuvattu hyvin lämpimällä otteella, ja paikoin mieleen tuleekin elokuva Stand by me – Viimeinen kesä (myöskin Kingin kirjasta tehty). Otteensa elokuva hukkaa, kun lapset 30 vuotta myöhemmin aikuisina tapaavat ja alkavat suunnitella klovnin teilaamista. Jonkin aikaa lapsuuden ystävysten iloista jälleentapaamista seuraa ilolla ja mielenkiinnolla, mutta pian huomaa ettei vatsanpohjassa tunnukaan enää sitä pientä kiemurtelua, jota ensimmäinen puolisko tarjosi. Myöskin kököillä tehosteilla kuorrutettu finaali latistaa tunnelman aika pahasti. Kolmetuntinen teos kärsii ylipituudesta, koska loppupuolisko junnaa ehkä liikaa paikallaan ja tapahtumat olisi voinut tiivistää puolella tunnillakin.
Lapsinäyttelijät elokuvassa ovat mainioita, ja hahmoihin pääsee samastumaan erittäin hyvin, koska tarinalle annetaan sopivasti aikaa. Lapsinäyttelijöiden joukosta voi bongata muun muassa nuoren Seth Greenin, joka on esiintynyt vielä 2000-luvullakin useissa leffoissa. Elokuvan hahmot varttuvat 30 vuoden ajan, ja näyttelijät vaihtuvat aikuisiksi. Aikuisnäyttelijät eivät ole niin hyviä kuin lapset, mutta hyvät suoritukset hekin vetävät. Tim Curry vetää tunteella filmin parhaimman roolin, kuten jo aiemmin mainitsin.
’Se’ on hyytävä kauhuelokuva, mutta ennen kaikkea hellyyttävä lapsuudenkuvaus. Kauhudiggareille must leffa, mutta jos olet pelännyt Mäkkärissä käyntiä Ronald McDonaldin takia, uskon että sinun kannattaa välttää tämä hyytävä kolmetuntinen.
