Zodiac perustuu tositapahtumiin ja kertoo Zodiac Killeristä, joka tappoi San Franciscossa ainakin viisi ihmistä 1960-luvun lopulla ja niihin liittyvistä tutkimuksista. Zodiac-tapaus lienee USA:ssa melko kuuluisa. Eipä tapaus ainakaan Suomessa kovin tuttu liene. Mutta tapauksen tuntemattomuus ei pahemmin haittaa, sillä elokuva selittää asiat sen verran hyvin, ettei juuri taustaselvityksiä tarvita.
David Fincher (Seven, Fight Club) on saanut pitkästä aikaa kasaan hienon jännärin. Fincher on saanut pistettyä elokuvaan hienon ja synkähkön tunnelman, joka pitää otteessaan hyvin pituudestaan huolimatta. Ihan samanlaisiin fiiliksiin ei tosin päästä kuin Sevenissä, mutta eipä tuo haittaa ollenkaan. Tunnelmaa luodaan hyvin valaistuksen ja musiikin avulla. Ajankuvauskin on todella onnistunutta. Fincher on saanut luotua hyvin 1970-luvun maisemat ja ihmiset. Myös murhat on toteutettu hienosti. Ei niillä mässäillä, mutta on kyllä hyvinkin realistisen näköistä touhua. Homma etenee muutenkin sopivan rauhalliseen tahtiin, vaikka täytyy kyllä sanoa, että informaatiotta tuppaa tässä elokuvassa tulemaan hieman liikaakin. Mutta ehkäpä tuo on tarkoituksellista. Katsoja pistetään tehokkaasti miettimään, kuka Friscon nuorisoa ottaa päiviltä. Mitään selkeää vastausta ei anneta, ja katsojallekin jää hyvin epävarma olo murhaajasta.
Zodiac näyttää myös erittäin hyvin poliisin ja lehdistön työskentelyä tapauksen parissa. Poliisit eivät tällä kertaa ryntäile kentällä keräämässä todisteita ja jututtamassa tapaukseen liittyviä henkilöitä, vaikka sitäkin tässä nähdään. Tässä nähdään myös paljon poliisien paperityöskentelyä ja todisteiden tutkimista laitoksella. Mutta silti juttua on sen verran, ettei katsoja pääse tylsistymään. Jake Gyllenhaalin näyttelemän sarjakuvapiirtäjä Robert Graysmithin kautta näytetään myös jutun vaikutuksia perhe-elämään. Perhe-elämä voi kyllä kärsiä, jos uppoutuu liiaksi tapaukseen, joka ei selviä.
Zodiac on upea elokuva, joka voidaan nostaa Fincherin elokuvissa Sevenin ja Fight Clubin tasoisiksi mestariteoksiksi. Tämä kyllä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos. Muutamia kliseitä tosin löytyy, mutta elokuva lähinnä hyödyntää niitä.
nimimerkki: Ville
