Viktor Hugon kirjaan Les Misérables – Kurjat pohjautuvien elokuvien laskemiseen ei riitä kahden käden sormet. Vuonna 1998 kuvattu kyseessä oleva elokuva lienee uusin aiheesta tehty filmatisointi. Leffan tekijätiimin joku saattaisi mieltää muukalaislegioonaksi, tarttuihan ruoriin tanskalainen Bille August ja päärooleihin houkuteltiin irlantilainen Liam Neeson, australialainen Geoffrey Rush sekä amerikkalainen Uma Thurman. Kansainvälinen porukka kieltämättä – mutta mikäs sen kiintoisampaa.
1800-luvun Ranskaan sijoittuvassa tarinassa entinen luopio ja rangaistusvanki Jean Valjean (Neeson) on aloittanut täysin uuden ja menestyksekkään elämän rikoksensa kärsittyään. Hyvin pyyhkii ja niin poispäin, kunnes tämän menneisyys pukkaa sekoitella asioita. Vankileirillä aikoinaan Valjeania vartioinut Javert (Rush) poliisikomissaarin roolissaan ilmaantuu samoihin maisemiin tunnistaen vanhan tuttunsa, ja mitäs muutakaan siitä seuraisi, kuin monivuotinen ja vivahteikas ajojahti Valjeanin henkilöllisyyden paljastamiseksi ja tämän elämän tuhoamiseksi. Valjeanin nuoruudessaan tekemästä rikoksesta nostetaan suuri metakka ja Javert sitkeänä heppuna ei hevin luovuta. Vaiheikas tarina pitää sisällään paitsi jahtaamista, myös romantiikkaa, dramatiikkaa ja sujuvaa seikkailua. Hahmot ovat värikkäitä ja näiden välisten erilaisten suhteiden kehittyminen hienoa katseltavaa loistavien näyttelijäsuoritusten tukemina.
Leffan näyttelijöistä kukaan ei nouse korkeimmalle, vaan kaikki tekevät hyvät, tasapainoiset suoritukset. Tarinan päätähtenä hääräilevän Liam Neesonin uralle mahtuu niin isoja kuin sitten niitä näkymättömämpiäkin rooleja, Jean Valjeanin rooli kuuluu ensimmäiseen ryhmään. Omasta mielestäni toimivan työn menneisyyttään pakenevana ja pohjimmiltaan lämpimänä ihmisenä Valjeanina mies tekee. Geoffrey Rush on niin taitojensa kuin pärstäkertoimensa puolesta sopiva äijä julman, moraalittoman ja sääntöjä orjallisesti noudattavan poliisimies Javertin rooliin, joka pyrkii hoitamaan työ(/elämän)tehtävänsä kunnialla loppuun asti ketään säälimättä. Armoa ei anneta ja köyhät kyykkyyn lienevätkin miehen vakiolausahdukset. Nykyään miekkaleikkien parissa puuhastellut Uma Thurman muokkaa kovia kokeneesta ja alempiluokkaisesta työläisäidistä vaikuttavan henkilön, jonka kohtalo ehtii jopa koskettamaan.
Nappiin osuneen roolituksen kanssa elokuvan parhaimpiin puoliin kuuluu taitava toteutus. Hommaan on satsattu, ja se näkyy ruudulla. Leffa on yleisilmeeltään tyylikäs ja historiallisesti onnistunut, aina puvustusta ja lavastusta myöten. Kuvauksia hoidettiin otollisissa ja kirjan tapahtumapaikkoja mukailevissa ympäristöissä, joten silläkään puolen ei valittamista. Augustin elokuvia ei ole ennen tullut katseltua, mutta tanskalainen todistaa osaavansa hoidella ohjauspuolen kiitettävästi. Hyvän ja monipuolisen tarinan kruunannut toteutus tekee elokuvasta ensiluokkaisen ja vahvan draaman. Pituus on pidetty mukavasti aisoissa, eikä ylipitkän kohkaamisen puolelle lipsuta missään vaiheessa. Elokuvaviihdettä isolla E:llä.
Sanonta ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” sopii leffaan kuin nakutettuna kuvaten koko hommaa paremmin kuin hyvin.
nimimerkki: Lutkus
