Poliisiherra John Falkin seikkailut jatkuvat. Henkivartija on itsenäinen jatko-osa -99 ilmestyneelle Surmanjahti -pätkälle, jota ei ole tullut itselläni nähtyä. Mitään erityisiä odotuksia ei leffan suhteen näin ollut. Ajatuksena oli nauttia väliin hiukan skandinaavista toimintaa, sillä osataanhan sitä täälläkin päin.
Ruotsalainen monikansallinen yritys kohtaa probleemia Virossa. Paikalliset mafiaukot alkavat vaatimaan suojelurahaa. Firman johdossa oleva Falkin ystävä Sven Persson kieltäytyy maksamasta kiristäjille ja palkkaakin Itä-euroopan eräänlaisen turvallisuusasiantuntijan Nikolaus Lehmanin selvittämään tilanteen. Nikolaus joukkioineen päättää antaa mafiaukoille lyijyhoidon ja Persson on kuin halolla päähän lyöty, koska mistään sellaisesta ei ollut puhetta. Persson sanoutuu irti kaikista Lehmanin kanssa tehdyistä sopimuksista ja kohta Itä-euroopan kaupunkikommandot alkavat riehua Ruotsissa penäten saataviaan ja vainoten Perssonin perhettä.
Hyvää toimintaa, jossa tarina pohjaa todellisuuteen. Poliisien keinot selvittää uudentyyppistä yritysvaltausrikollisuutta ovat vähäiset. Rikollisten taustalla on äärimmäisen asiantuntevaa porukkaa, joilla on parhaiden yritysjohtajien osaaminen. Pläjäyksessä osoitellaan häpeilemättä poliisien resurssipulaa ja osaamattomuutta. Tulevaisuuden yksityiset henkivartijafirmat (suurin osa ex-poliiseja) paikkaavat valtion virkamiesten jättämää aukkoa ja toimivat maksua vastaan. Leffa kertoo juuri tämäntyyppisestä kuviosta melko todentuntuisesti. Mitään älytöntä luotirallia ei nähdä vaan kaikella toiminnalla on paikkansa tarinassa. Ok-pätkä, jonka tunnelma hiukan ahdistaa ja herättää ajatuksiakin.
