Anttilan DVD valikoimaa tutkiessani löysin alelaarista viiden euron hintaan leffan Verijäljet. En ollut tätä ennen nähnyt, enkä muistaakseni edes kuullut, joten otin sen. Hintakaan ei ollut paha, viisi euroa on dvd:stä vähän.
Wade Whitehousella menee huonosti. Hänen vaimonsa on jättänyt hänet, ja tytär suurinpiirtein pelkää häntä. Hän löytää äitinsä kuolleena, ja isä (jota Wade alkaa päivä päivältä muistuttamaan yhä enemmän) on sekaisin. Aikanaan isä hakkasi lapsiaan juovuksissa, eikä mies ole kuivilla vieläkään. Kaikenlisäksi tapahtuu metsästysonnettomuus jossa mies kuolee. Koska Wade on pikkukaupungin poliisi, hänen pitää tutkia asia. Ihan kuin ei miehellä menisi jo tarpeeksi huonosti, hän alkaa epäillä ettei kuolemantapaus ollutkaan onnettomuus vaan murha.
Verijäljet on vähälle huomiolle jäänyt pläjäys. Valitettavasti, sillä Verijäljet on hyvä leffa. On aina hauskaa nähdä hollywoodista tuleva suhteellisen uusi (’97) leffa, joka luottaa hyvään käsikirjoitukseen, hyviin näyttelijöihin ja ohjaustyöhön eikä silmittömään räiskimiseen ja erikoistehosteisiin. Nick Nolte Wade Whitehousena on mahtava. Nolte on rooliin kuin luotu. Hän oli Oscar ehdokkaana parhaalle miespääosalle, ja olisi Oscarin tästä ansainnut. Mutta entäpä sitten James Coburn! Kaveri esittää Waden faijaa erinomaisesti, ja hänkin sopii rooliinsa paremmin kuin hyvin. Coburn saikin leffasta parhaan miessivuosan Oscarin, ja syystä. Willem Dafoe on myös hyvä Waden veljenä. Eivätkä leffan muutkaan näyttelijät huonoja ole.
Sitten huonoihin puoliin: Pläjäys on muutamasta kohtaa hieman tylsä. Tosin vain hieman. Mitään oikein tapahdu. Tosin vain muutamassa kohtaa. Pläjäys on katsomisen arvoinen, ja voisin jopa sanoa että ostamisen arvoinen. Itse en ainakaan kadu ostostani.
Jos siis haluat nähdä hyvän ja realistisen draaman joka sisältää myös jännitystä, Verijäljet on tarkoitukseen sopiva leffa. Kaukana normaalista hollyhuttumeiningistä.
Eli voimme siis lyhyesti todeta: Hyvä leffa.
