Tammikuussa 2010 ensi-iltansa saanut Youth in Revolt on suhteellisen tuntemattomien nimien luoma jenkkikomedia. Elokuva on nousevan näyttelijänuorukaisen Michael Ceran ([movie]Juno[/movie] ja [movie]Superbad[/movie]) ympärille rakennettu hupailukokonaisuus, joka perustuu C.D. Paynen romaanitrilogian samannimiseen ensimmäiseen osaan ja sen on ohjannut etelä-amerikkalainen Miguel Arteta ([movie]Chuck & Buck[/movie] ja [movie]Kiltti tyttö[/movie]). Käsikirjoituksen elokuvamuottiin on vääntänyt Gustin Nash.
Youth in Revolt kertoo tarinan Nick Twisp’stä (Cera), tavallisesta 16-vuotiaasta nössöpojasta, jonka elämän sisältö koostuu tylsästä kotona nyhjöttämisestä ja suurin viihde irtoaa äidin tiuhaan vaihtuvien kaljamahakarjujen seuraamisesta. Tilanne saa kuitenkin täysin uuden suunnan, kun Nick tapaa pakolomareissullaan kauniin, fiksun ja viehättävän Sheenin (Doubleday), rakastuen tähän ensisilmäyksellä. Sheeni on kuitenkin viehättynyt ranskalaisuudesta ja ranskalaisista pojista, joten Nick joutuu laittamaan koko nörttiysviisautensa peliin, voittaakseen kaunottaren puolelleen. Nick kehittää itselleen alter egon, Francois’n, joka on pojan täydellinen vastakohta ja avain Sheenin sydämeen.
Francois onkin elokuvan voima ja koko teoksen komediallisuuden sielu. Tupakkaa hienostuneesti polttava, täydellisen määrätietoisuuden omaava ja seurauksista vähät välittävä tekoviiksinen hahmo laittaa päähenkilön elämän uuteen uskoon, mutta jättää siinä sivussa muun hahmokavalkaadin täysin varjoonsa. Cera puhaltaa elämän tähän kriminalisoituun ranskalaishahmoon, eikä tyypin viiltävän tylyt tilanneanalyysit voi olla naurattamatta. Cera vetää Francois’n roolin kylmän viileästi yhdellä ilmeellä ja tasaisen tappavalla puhevolyymilla, kaiken natsatessa kohdilleen. Ikävä kyllä hienoa hahmoa ei ruudulla nähdä tarpeeksi paljon, vaan joudumme katselemaan tylsästi kirjoitettuja stereotypioita aivan liikaa. En käsitä miksei elokuvan ainoaa voimavaraa käytetä tämän paremmin hyödyksi, kuten mm. saman suuntaisessa [movie]Me, kaksi & Irene[/movie] -elokuvassa, jossa alter ego on koko ajan läsnä ja hahmojen vaihtuvuus tapahtuu lennossa. Tässä asiassa Youth in Revolt töksähtelee turhan paljon.
Muuten kyseessä on hyvin perinteinen ’kuinka nörtti saa kauniin neidon’ -tarina, eikä tuo genreeseensä mitään uutta tai piristävää. Ceran Nick-hahmo on äärimmäisen samanlainen rooli kuin oli myös komedioissa Juno ja Superbad. Toivottavasti nuorimies ei jämähdä näihin rooleihin, ja olikin piristävää nähdä hänet irrottelemassa alter ego roolissaan. Näyttelijänlahjoja häneltä kyllä löytyy, ja toivottavasti niistä joskus päästään vaativimpienkin elokuvaroolien myötä nauttimaan. Muista hahmoista ei ole oikeastaan sanomista suuntaan taikka toiseen, hyvin keskitasollista näyttelyä, josta ei suurempaa moitittavaa tai kehuttavaa pysty esille nostamaan.
Kyseessä ei ole mikään normaali teinikomedia, jossa turvaudutaan alapääjuttuihin ja paljaan pinnan vilautteluun, vaan enemmänkin uutta 2000-luvun fiksumpaa jenkkihuumoria edustava tekele, kuten oli myös erinomainen Superbad. Paynen kirjaan perustuva käsikirjoitus soljuu luontevasti eteenpäin, mutta elokuvaan tarvittavia pieniä mielen virkeänä pitäviä juonijippoja se ei tarjoile. Sisällöltään elokuva on tyhjä, vaikka ontuvasti se yrittää tuoda esille ’sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot käytettävissä’ pointtia. Hukkuu auttamatta massaan, eikä tarjoa katsojalleen muuta kuin hyvin näyteltyä tusinaviihdettä ja normaalia vivahdeikkaamman rakkaustarinan.
