Viiltäjä kertoo tarinan Viiltäjä-Jackistä, joka levitti pelkoa Lontoon Whitechapelin kaupunginosassa vuonna 1888 tappaen ainakin 5 prostituoitua erittäin julmalla ja raa’alla tavalla. Viiltäjä-Jackiä ei koskaan saatu kiinni, eikä hänen henkilöllisyyttään ole vielä tähän päivään mennessä kyetty varmistamaan. Elokuva pohjautuu Alan Mooren ja Eddie Campbellin 16-osaiseen Helvetistä-melodraamaan, joka nostaa esiin rohkean näkökannan Viiltäjä-Jackin henkilöllisyydestä.
Tapahtumat polkaistaan käyntiin, kun ryhmä ”huono-onnisia naisia” on joutunut pahamaineisen rikollisjengin kiristyksen kohteeksi. Pian yksi naisista tuleekin polkunsa päähän. Murhan epätavallisen raaka tekotapa ajaa tutkijat Peter Godleyn (Coltrane) sekä oopiumpöllyisen Frederick Abberlinen (Depp) tappajan jäljille. Veren vuotaessa Abberline huomaa, että murhissa on jotain mystistä. Murhaaja tuntuu tappavan prostituoituja jonkin sairaan rituaalin vuoksi, eikä esimerkiksi rahan vuoksi. Mitä pidemmäksi tutkimukset menee, sitä varmemmaksi Abberline tulee siitä, että murhaaja on joku yläluokasta, oppineistosta. Mutta kuka on tämä mystinen murhamies, ja mitkä ovat hänen motiivinsa? Abberlinen tunteita sekoittaa myös rakastuminen Mary Kellyyn (Graham), ”huono-onnisten naisten” ryhmän jäseneen, jota murhaaja veitsi tanassa jahtaa.
Kohtuullisen tuntemattomat Hughesin veljekset ovat saaneet väsättyä elokuvasta koukuttavan ja selkäpiitä karmivan trillerin. Elokuvan synkkä ilme sopii kuin nakutettu elokuvan teemaan. Näyttelijät on valittu kohtuullisen hyvin ja musiikki on hyvää ja toimii hienona tehokeinona, kuten sen pitääkin.
Käsikirjoituspuolella kaikki ei ole kuitenkaan niin hyvin kuin olisi toivonut. Elokuva noudattelee hyvin Alan Mooren & Eddie Campbellin teoksen linjoja, mutta pientä viilausta käsikirjoitus olisi vielä tarvinnut. Esimerkiksi Viiltäjä-Jackin arvoitukselliset lausahdukset jäävät vaille pohjaa, joten ne tuntuvat katsojasta hyvinkin hämmentäviltä. Käsikirjoitus sortuu myöskin liialliseen naiviuteen Mary Kellyn hahmon myötä. Eikö olekin ihmeellistä, että Mary Kelly, joka on prostituoitu, ei harjoita ammattiaan elokuvassa kertaakaan, eikä edes yritä hankkia asiakkaita? Prostituoiduksi hän on varsinainen siveyden sipuli, lähes neitseellinen hahmo. Olisin ehdottomasti kaivannut Helvetistä-teoksen rosoista ja paljon realistisempaa kuvausta Mary Kellystä. Onneksi nämä pienet virheet eivät verota paljoa elokuvan kokonaisuudesta.
Whitechapelin kadut, toisin sanoen Prahan kadut, joissa elokuva kuvatiin, ovat loistavasti lavastettuja. Siitä täytyy antaa kunniamaininta. Muutenkin elokuva onnistuu luomaan hienon 1800-luvun lopun rappiollisen tunnelman, vaikka mukaan on lipsahtanut pieniä virheitä (kuten esim. taskulamppu, joka patentoitiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin!).
Näyttelijäpuolikin on kutakuinkin kunnossa. Jo pelkästään Johnny Deppin karisma onnistuu herättämään henkiin Frederick Abberlinen roolin. Johnny ei esitä elokuvassa ihmeitä, mutta mielestäni hän suoriutuu roolistaan erittäin hyvin, **** laakin arvoinen suoritus.
Myös omasta mielestäni paras saarivaltiosta tuleva näyttelijä Robbie Coltrane vetää roolinsa mahtavasti. Coltrane sarkastisia letkautuksia heittelevänä Godleynä tuo mieleeni Eddie ”Fitz” Fizgeraldin, rooli josta mies ehkä parhaiten tunnetaan. Kyynisen Godleyn roolihahmo onkin elokuvan ainut hahmo, joka sai minut jopa nauramaan.
Kolmannen kelpo suorituksen vetää Ian Holm kuninkaallisena hovilääkärinä Sir William Gullina. Mielestäni erityisesti Deppin ja Holmin väliset kohtaukset ovat rautaa. Noissa kohtauksissa elokuvan tunnelma nousee aina pari pykälää.
Iloisesti minut yllätti myös Ian Richardson, joka pienestä roolistaan huolimatta onnistui aina varastamaan miltei koko shown. Sitä paitsi mies, jolla on noinkin komea parta, ansaitsee kunniamaininnan.
Näyttelijöiden heikoin lenkki on jälleen (valitettavasti) naispääosan esittäjä. Heather Graham ei sovi prostituoidun rooliin ollenkaan. Jo ulkoinen olemus Grahamilla on liian siveellinen ja neitseellinen, joten hahmon uskottavuus on jo päällepäin vaakalaudalla. Toiseksi Grahamin näyttelijän kyvyt eivät todellakaan riitä tällaiseen rooliin. Lopputulos on pliisu ja mitäänsanomaton.
Kaiken kaikkiaan Viiltäjä on erittäin tehokas trilleri, joka kestää useammankin katselukerran. Coltrane, Depp ja Holm johtavat karismallaan hienosti muuta näyttelijäkaartia. Tarina soljuu mukavasti eteenpäin, eikä pienoiset yksityiskohtaiset virheet haittaa menoa. Tosin joissain kohdissa aukot käsikirjoituksessa voivat saada katsojan hämilleen, mutta loppua kohden tunnelma kiristyy kiristymistään, kunnes selviää, kuka Viiltäjä-Jack on ja kuinka hänellä käy. Tapahtuiko näin oikeasti? Emme ehkä koskaan saa tietää.
nimimerkki: John Christopher Depp II
