Hoitsutytön seikkailu soiden ympäröimässä kartanossa kuulostaa tylsemmältä kuin mitä lopulta on. Softley ei petä nytkään.

26.9.2005 23:53

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Skeleton Key
Valmistusvuosi:2005
Pituus:104 min

Iain Softley on se häiskä, joka ohjasi muutama vuosi sitten K-PAX:in, 2000-luvun oman Yksi lensi yli käenpesän -filmatisoinnin. Tuon leffan loistavuus painoi paljon vaa’assa siinä vaiheessa, kun allekirjoittanut rämpi kohti leffasalia. Paljon olisi pystyttävä trillerin kliseisellä saralla tekemään, jotta Iain toistaisi saman loistokkuuden.

Alku ei ole mitenkään hätkähdyttävä, joskaan ei huonokaan. Jonkinmoisesta isäkompleksista kärsivä nätti hoitajatyttö (Hudson) painuu paremman työn perään yksityistalouteen New Orleansin tienoille ja kohtaa erikoisen paikallisväestön lisäksi nipun mieltä rassaavia outouksia. Violet Devereauxin (Rowlands) johtamassa kartanossa on jotain vialla. Pimeän ullakon lukittu huone, jatkuva vesisade tai seiniltä uupuvat peilit eivät ehkä ole kaikkein omaperäisimpiä kikkoja, mutta hyvin ne kuljettavat katsojaa ainutlaatuista loppua kohden.

Elokuvalla on aavistus ennen loppua lattea hetki, ja vaikuttaa siltä, että myös loppukliimaksi on samaa huttua, vaan näinpä ei olekaan. Onneksi. Siellä kuuluakin kuulumman nurkan takana vaanii pikkuinen yllätys… ylläreitähän viljellään nykyään paljon, eikä ainakaan tällä suunnalla twistileikittelyä tuomita. Varsinkaan jos (ja kun) se toimii.

Kate Hudson tekee mukavan hyppäyksen perinteisistä kiltin ja söpösti hymyilevän tytön rooleista aikuismaisempaan suuntaan. Tukka sekaisin ja vakavana nuori nainen ravaa halki soisten maisemien ja puree alahuulta melko vakuuttavasti. Pakollinen ”vilautanpa selkääni suihkussa, kun joku ehkä kurkkii minua” –kohtaus on kornihko, mutta menköön kun Kate siellä suihkussa kerran on. Reilut parikymmentä vuotta sitten Oscar-ehdokkuuksiakin keräillyt tasaisen vahva Gena Rowlands on nuoremmalle katsojalle tuntemattomampi tapaus, ja miespääosan kiskaisevasta Peter Sarsgaadista ei löydy tarvittavaa karismaa. Tosin ehkä lakimiesten pitää olla kuivahkoja. Ja se ainainen sade paikkaa hyvin tuota ominaisuutta.

Sinisilmäisen hoitsutytön seikkailu soiden ympäröimässä kartanossa kuulostaa tylsemmältä kuin mitä Softleyn leffa lopulta on. Peruskikkojen kaveriksi käsikirjoittaja Ehren Krugerin (mm. Ring 2, Scream 3) kynä on loihtinut pari tiivistunnelmaisempaa kohtausta sekä jo mainostamani lopun. Kun näiden seikkojen lisätään vielä bonukset Katen sympaattisuudesta, vinyylisoittimen korvia hivelevästä rahinasta ja onnistuneesta kuvauksesta, niin ollaan reilusti plussan puolelle. Näin soisen kostealle trillerille suo sen vahvat neljä pojoa helposti. Hieno leffa.

Softley ei siis petä nytkään.

Arvosteltu: 26.09.2005

Lisää luettavaa