Storytelling kertoo ensin fiktiivisen tarinan koulumaailmasta ja sitten ei-fiktiivisen tarinan Scoobysta (Webber) ja hänen perheestään. Ensimmäinen osa on lyhyempi ja se käsittelee palkitun kirjailijan ja hänen oppilaidensa välisiä suhteita. Toinen osa on laiskan Scoobyn ja hänen perheensä tappelua siitä, tulisiko mennä collegeen. Tämä kaikki Scoobyn ja perheen taistelu menee nauhalla, kun dokumentaristi päättä tehdä dokumentin esikaupunkinuorista.
Nuorisolla riittää ongelmia, joista voi aina tehdä leffoja. Storytelling on hieman tirkistelevä, käsikirjoitukseltaan hengetön ja henkilöt paikoin jopa ärsyttäviä. Idea ei ole kuitenkaan se ihan tyypillinen. Ensimmäinen osa on niin turha, että ei turhemmasta väliä, mutta toisessa osassa, Scoobyn osassa on joitain todella herkullisia leffahetkiä. Käsikirjoituksensa puolesta Storytelling vaan vaikuttaa jo turhan monesti nähdyltä tapaukselta. On nuori, on ongelmia, voi voi raukkoja.
Leffan maailma tuntuu niin erikoiselta ja amerikkalaiselta, että vain amerikkalaiset voivat ymmärtää sen suurimman sanoman, joka meni meikäläiseltä ainakin täysin ohi. Koko leffa sujahtaa ohi, mutta jättää jälkeensä kysymyksen “mikä tämän tarkoitus oli? Ja kenelle tämä on suunnattu?”. Storytelling tuntuu niin etäiseltä, että sen maailmaa on mahdotonta ymmärtää näiden epäsamaistuttavien hahmojen kautta. John Goodmanin isäroolikaan ei ole läheskään niin raivoava, mitä se voisi olla.
Pisteytyksen kanssa on ongelmia, koska kohtausten taso vaihtelee suuresti. Osa on todella ärsyttäviä, osa herkullisia. Näiden välinen keskiarvo on noin 2,5. Jos nyt ei jo näy, niin kohta näkyy Storytelling alelaarin halvimmassa laatikossa. Se on juuri sellainen elokuva.
nimimerkki: Viisas
