1990-luvun alussa Lance Henriksen oli nousemassa suuren yleisön tietoisuuteen, kun 80-luvun lopulla hän oli päässyt vain sci-fi- ja kauhuleffojen ystävien suosioon. Merkittävä sivuosa Andy Garcia -trillerissä Jennifer 8 oli Lancen nousukauden yksi merkittävistä etapeista.
Elokuvallisesti Jennifer 8 ei ole mikään erikoinen. Se on aika tavanomainen sarjamurhaajatrilleri nykykatsojan silmästä. Andy Garcia toistaa itselleen tutun roolin työlleen omistautuneelle poliisina John Berlininä, joka sarjamurhaajaa jäljittäessään rakastuu Uma Thurmanin tulkitsemaan sokeaan naiseen. Garcia on ok ja Uma Thurman näyttelee hyvin sokeata naista, mutta kumpikaan ei kuulu omiin suosikkinäyttelijöihin.
Ei Jennifer 8 ole mikään uusi Uhrilampaat eikä se mitenkään pärjää genren ykköselle Se7enille, joka valmistui kolme vuotta tämän jälkeen. Verkkaisessa kerrontatavassa, kulahtaneissa väreissä ja synkässä ilmapiirissä Jennifer 8 on kuitenkin laadukas jännitysfilmi. Klassikoksi tästä ei ole, mutta synkkien öiden tunnelman luojaksi varma valinta. Kulttimaineeseen päässeen Withnail & I -elokuvan ohjaajana tunnettu britti Bruce Robinson ei ole mikään huono ohjaaja eikä käsikirjoittajanakaan heppu ole mikään surkea. Hieman hitaasti alkava leffa on päästessään vauhtiin erittäin viihdyttävä sarjamurhaajajännäri. Kliseisyyteen on sorruttu muutamassa kohtaan, mutta on meininki tuoreempaa kuin useassa lähiaikoina tehdyssä rikostrillerissä. Psykologistakin otetta löytyy ihan mukavasti. Syyttä liian vähälle huomiolle jäänyt filkka.
John Berlinin poliisikaveria esittävä Lance Henriksen on ehdottomasti yksi pläjäyksen parhaista puolista. Aina yhtä vakuuttava kivikasvo on taas mainio ja jätkän laukomat one-linerit ovat tämän muuten niin synkän pätkän ainoat valopilkut. Tämä aliarvostettu Millennium-sarjasta tuttu heppu on yksi meikäläisen suosikeista, eikä hänen suoritus ollut tälläkään kertaa huono. Ei ole ainut kerta, kun Lance varastaa show’n itselleen sivuosassa.
