MI-sarja on siis saanut kolmannen osan. Edelliset ovat kohtuullisen näyttävää ja harkittua agentti-hiostusta, mutta myös nokkelaa salaliittoilua, joka ei varsinaisesti ole koskaan ollut makuuni. Ei sille mitään voi eikä tarvitsekaan. Joka tapauksessa aiemmat ovat hyvin ohjattuja ja siksi muistettavia.
Mutta kolmonen? Annoin sille täydet mahdollisuudet aiempien osien perusteella. Sitä mainostettiin sopivan ankarasti, mutta silti tilaa ja yksityisyyttä jättäen. Tietenkin se kiinnosti. Vaan voisiko mainosmaailma enää petollisemmaksi käydä?
Möyreän toiminnan suuri osuus merkinnee tiettyä kunnianhimoisuutta. Valitettavasti lopputuote on hataraa silppua, jossa mitätön dialogi ja sisäsiittoinen äksön tukehduttavat kilvan toisiaan. Sitä kestää sitten reilut kaksi tuntia, joista jokaiselle minuutille voi omistaa syvän huokauksen. Onko elokuvalla oikeasti mitään arvoa, jos siitä muistaa seuraavana päivänä vain viiden sekunnin pituisen yhtäjaksoisen pätkän?
Näyttelijävalikoima on erittäin pahaenteinen. Megatähti ypöyksin. Cruisea olen alkanut arvostaa yhä enemmän ja enemmän, on hänellä sentään muutamia todella timanttisia rooleja. Tomppa, ystäväiseni, sinun syytäsi tämä ei siis todellakaan ole! Vika on ohjauksessa ja nimenomaan siinä. Itse asiassa Cruisen mukaan ottaminen on yhtä aikaa sekä itsestäänselvyys että kamala rahastuskikka.
Vaarallinen tehtävä kolmonen on kuin alkoholia, josta tulee pelkkä krapula ja sekin heti kättelyssä. Kokonaisuuden tarkastelu panee kyseenalaistamaan koko elokuvaharrastuksen kuukaudeksi. Yksi komea siltakohtaus on kuitenkin mainittava kaiken puisevuuden keskeltä. Sekin tosin nähtiin jo trailerissa. Ei ole elokuvanteko helppoa, joskus katseleminen on kuitenkin vielä tuskallisempaa.
nimimerkki: Organismi
