Nopeasti ja halvalla tehtyjen elokuvien maestro-Cormanin uraan mahtuu montaa erilaista genreä ja rankasti vaihteleva taso. Last Woman on Earth edustaa näiden halpiksien laadukkaampaa kärkeä.
Puerto Ricossa lomaileva Harold (Carbone), hänen vaimonsa Evelyn (Moreland-Jones) ja Haroldin asianajaja Martin (Towne salanimellä Edward Wain) lähtevät veneilemään ja sukeltelemaan. Kun he palaavat sukelluksista he huomaavat, että kaikki happi on salaperäisesti kadonnut ilmasta. Palattuaan maihin he huomaavat että happi palaa hiljalleen, mutta ilmiön aiheuttama kuolleisuus on yhä vahvaa. He huomaavat olevansa maailman viimeisiä ihmisiä. Sosiaaliset odotukset ja asetelmat kääntyvät päälaelleen ja aikaisemmasta uhkapelauksesta, juhlimisesta ja oikeusjuttujen sekamelskasta siirrytään yksinkertaisempiin, mutta kuitenkin paljon pahempiin ongelmiin. Mustasukkaisuusdraama pääsee valloilleen ja johtaa lopulta veritekoihin. Loppu ei onneksi ole täysin apokalyptinen.
Corman todistaa tässä elokuvassa, että halpiskin pystyy olemaan visuaalisesti tehokas ja kerronnaltaan laadukas. Käsikirjoituksesta vastaa Robert Towne, josta sittemmin tuli varsin huomattava kirjoittaja Hollywoodissa ja suoriutuu hän myös roolistaan kohtuullisella tasolla. Jones-Morelandissa on hienoinen ripaus loistokkuutta ja Carbone on periaatteellisen karski roolissaan.
Kokonaisuutena tämä elokuva yllätti minut laadullaan. Ihmisten katoamiselle annetaan syy, mutta sitä ei erikseen vatvota kerronnassa ja kuolleesta kaupungista ei tarvitse näyttää kuin pieni osa vaikutelman luomiseksi. Suurin osa katastrofin laajuudesta luodaankin epäsuorilla eristyneisyyden ja hiipivän hulluuden keinoilla.
Kokonaisuutena kyseessä on nahna “entä jos” -juttu, mutta kerronta on tehokasta ja komeita kuviakin on saatu mukaan. Tuotannollisia arvojaan laadukkaampi teos.
nimimerkki: Jurpo
