1912 Iso laiva pamauttaa jäävuoreen ja uppoaa. Sitä ihmetellään seuraavat vuosikymmenet ja seuraavaksi joku löytää sen hylyn. Ja 1997 siitä tehdäänkin jo elokuva – luonnolllinen jatkumo mille tahansa kuuluisalle tarinalle.
Titanic on juuri se elokuva, joka kahmi ennätysmäärän Oscareita ja kriitikot aluksi kehuivat. Ja sitten päng, eipä enää kehuttukkaan ja pian siitä tuli yliarvostetun megaleffan ja itse tapahtumaan keskittymättömän siirappipätkän symbooli. Kumma juttu, mutta lienevätköhän elokuvaa arvostelleet kriitikot ollenkaan ymmärtää, mistä loppujen lopuksi olikaan kysymys?
Titanic kertoo siis rakkaustarinan elämäänsä kyllästyneen yläluokkaisen naisen ja railakasta elämää viettävän tavallisen miehen välillä tuolla aikansa upeimmalla siirtolaisristeilijällä. Ehkä turhan perinteinen Romeo ja Julia goes Titanic-määritelmä tarinalle helposti leimautuu, mutta se vie kuitenkin mennessään. Rakkausdraamojen ystävä pysyy tarinan otteessa alusta loppuun, eikä tarinan perinteisyys niin kovin häiritse. Tapahtumia riittää ja viimeinen tunti meneekin sitten tuossa kaikkien elokuvia parjanneiden alusta asti odottamassa tapahtumassa, joka sinetöi rakkaustarinan myyttisyyden. Tosipohjaa sillä ei ole, mutta hahmot kasvavat elokuvan aikana niin suuriksi, että se liikuttaa todella.
James Cameronin ehkä tuskallisen pitkältä tuntuva draama on onnistunut myös muilta osin, sillä viihdearvoa elokuvalla on draamanystäville tarjolla paljon, eikä sitä ihan tuosta vaan halua lopettaa kesken. Käsikirjoitus on onnistunut ja kiinnostava, vaikka tyhjänkäyntejäkin on mukaan joutunut, mutta ne eivät paljoa häiritse. Tarina kantaa loppuun asti, mikä on tärkeintä. Jännitystäkin on tarjolla loppupuolella.
Ja tottakai elokuva on erinomaisesti toteutettu. Cameron kyllä taitaa tyylikkään ohjauksen ja tarinan kerronnan salat. Visuaalisesti häikäisevää elokuva tarjoaa vasta lopussa, mutta muutenkin se todella tuntuu suuren budjetin leffalta. Katsoja tuntuu tulleensa hemmotelluksi, kun näkee kaiken olevan niin suurta ja mahtavaa.
Näyttelijöistä eniten loistaa ihastuttava ja taidokas Kate Winslet. Myöhemmin mm. Finding Neverlandissa ja Tahrattomassa mielessä vaikutuksen tehnyt Winslet tekee hienoa työtä rakkautta halajavana naisena. Leonardo DiCaprio on taas melko tavanomainen kaunispoika, mutta kyllä häneltäkin jonkin verran taitoa löytyy. Sivuroolit jäävätkin sitten taka-alalle, mutta eipä valittamista juuri ole.
Loppujen lopuksi Titanic ei ole katastrofaalisen huono elokuva, vaan ei myöskään äärimmäinen mestariteos. Se on vain suurenluokan megaleffa, jonka peruspaino on sen yksinkertaisella rakkaustarinalla, jolle tuhoaan kohti puksuttava laiva tarjoaa hienot puitteet, ja joka tempaa mukaansa ja koskettaa. Kyllähän siinä kolmessa tunnissa kerkeää hahmoille sympatiaa ansaitakkin, eikä se olekaan mikään tylsä leffa, kunhan osaa ottaa sen draamana eikä Titanicin tuhosta kertovana dramaattisena henkiinjäämisjännärinä. Hieno ja taidokkaasti tehty, tunteikas leffa, jonka katsoo useammankin kerran, eikä se paljoa niistä huonone.
4-levyn keräilijäjulkaisu sisältää mahdottoman määrän erilaisia lisukkeita. Mukana on hulppeat 29 poistettua kohtausta + vaihtoehtoinen loppu, elokuvan yhteydessä oleva making of, dokumentteja, kaikki-tietää-minkä -musiikkivideon, sekä kolme kohtuu hauskaa sketsiä aiheeseen liittyen, joista yhdessä keskustellaan elokuvalle tehtävästä jatko-osasta, mikä onkin yksi kuuluisimpia huumoriaiheita elokuvista puhuttaessa. Korkealaatuisessa julkaisussa pientä harmia herättää vain se, ettei poistettuja kohtauksia saa liitettyä itse elokuvaan, mutta olkoonpa näin, sillä pitkähän tämä ennestäänkin on.
nimimerkki: Sano mitä sanot
