Tämä elokuva oli sittemmin Fight Clubilla kunnostautuneen Fincherin ensimmäinen iso, oikea elokuva.
Alien 3 jatkuu siitä mistä Aliens päättyi. USS Sulacon eloonjääneiden joukossa oli hieman Alien-kuningattaren munia ja siitäkös helvetti syntyy. Laiva tuhoutuu ja Ripley pelastuu rangaistussiirtola Fury-161:lle ja joutuu odottelemaan pelastajia. Samalla avaruuden hirviö elpyy ja alkaa taas toimia luontonsa mukaisesti.
David Fincherin tyyli on synkkä, vetinen, nihilistinen ja teknisesti hallittu. Alien 3 sisältää hurjia kamera-ajoja hyödyntää tehokkaasti oman aikansa parhaita efektejä. Alien on nopea, agressiivinen ja kuolemat ovat erittäin verisiä, mikä on piristävää.
Sarjan muihin osiin verrattuna Alien 3 on hyvin erilainen. Se on himmeästi valaistu, äärimmäisen miehinen, siinä ei heilutella isoja pyssyjä ja uhkana toimii ensimmäisen osan tavoin yksittäinen olento, minkä tappaminen on päämäärä.
Näyttelijöiden suoritukset ovat onnistuneita. Weaver esiintyy nyt sänkihiuksisena Ripleynä hyvin rotevasti ja Charles Dutton vankeja johtavana uskonnollisena miehenä on hyvin karkea, mutta samalla harras.
Alien 3 on ehdottomasti sarjan paras osa. Henkilöhahmot ovat huolellisesti luotuja, vaikka pääosa heistä on tarkoitettu kuolemaan iljettävällä tavalla. Hirviö on pelottava ja toimintaa sisältävät kohtaukset ovat intensiivisiä. Sekalaisten vankien yritys tuhota biologisesti täydellinen tappokone käytännössä paljain käsin ja heikolla inhimillisellä älyllä on hyvin liitetty tarinaan.
Fincherin esikoiseen liittyy runsaasti ongelmia (hutaistu käsis, huolimaton suunnittelu ja esikoisohjaaja), jotka yleensä tarkoittavat huonoa elokuvaa, mikä epäonnistuu kaikissa aspekteissa mutta onneksi ei tässä tapauksessa, sillä näyttelijät, lavastajat, teknikot ja käsikirjoittajat ovat tehneet kovassa paineessa hienon elokuvan, mikä toimii erinomaisesti osana Alien-elokuvasaagaa.
Kovassa paineessa ja kuumuudessa hiilestä tulee timantti. Sama ilmiö pätee myös Alien 3:een. Se on elokuvallinen timantti.
