Kari Väänäsen ohjaama ja sovittama Kari Hotakaisen romaani ei ehkä omaa kovinkaan koherenttia tai johdonmukaista juonta, mutta sitäkin enemmän se loistaa henkilöhahmojensa käsittelyssä ja hullunhauskojen kohtauksien jonona. Se on samanlaista syljen suuhun tuomaa puutaheinää kuin Hotakaisen (Martti Suosalo) kirjassa (ja elokuvassa) kirjoittama omaelämänkerta, mutta värikäs henkilögalleria mille on kirjoitettu asianmukaisen räikeitä ilmaisukohtauksia pitää elokuvan tuntuvasti hauskan puolella eikä rivakasti etenevään tarinaan ole sotkettu mitään tarpeetonta.
Koko mutkikas tapahtumaketju saa alkunsa kun kustantaja Veisterä (Pirkka-Pekka Petelius) antaa kirjailija Kari Hotakaiselle tehtäväksi kirjoittaa omaelämäkerrallisen teoksen. Niin myös tapahtuu ja työn vireeseen päästäkseen Hotakainen ostaa Alfa Romeon autokauppias Kartiolta (Matti Onnismaa) ja samalta kauppiaalta on Pertti ‘Pera’ Kiilopää (Janne Hyytiäinen) myös ostanut auton. Mutkikkaaseen soppaan liittyy myös Arvi Lind (Arvi Lind) ja loppunäytöksessä poliisi Vikström (Pertti Sveholm) jolla on omien työmieltymysten mukainen [I]Hall of Fame[/I].
Hotakaista tulkitseva Suosalo pysyy hillittynä keskipisteenä jonka ilmaisu on täsmällistä ja tarkkaa vaikka sen sisältö saattaa olla fantastista palturia. Suosalon maltillisen mitättömyyden vastapainona on riemukkaan yliampuvat sivuhenkilöt jotka eivät kuitenkaan ole kerronnassa yhtään toissijaisia. Erityisesti omaelämäkerran kohtauksissa Suosalo pääsee sooloamaan oikein urakalla ja pitää kokonaisuuden hyvin kasassa.
Matti Onnismaa työteliäänä autokauppiaana toimittaa miellyttävästi ylituttavallisen suorituksen ja kun tämän ihoa myöten ikuistettu idoli saapuu tapahtumiin mukaan on luvassa hykerryttäviä hetkiä. Kaikkien amismitsujen evoluution huipentumana Janne Hyytiäinen heittää äärisapekkaan ja kiukusta suorastaan metafyysisen rujollisia ulottuvuuksia omaavan monologin ja Pertti Sveholm pysyy nautinnollisen virkaintoisena poliisina.
Absurdit käänteet ja sekopäisen yliampuvat (tai mistä sen tietää) henkilöhahmot tekevät Klassikosta enemmänkin kulttielokuvan, sillä rikkonainen juoni yhtä rikkonaisen kerronnan kanssa ei takuulla miellytä kaikkia, mutta Allekirjoitannut nauraa röhötti useita kertoja. Erinomaisen värikästä dialogia ja surrealistisia käänteitä. Onnistunut sovitus hyvästä kirjasta.
