Catherine Breillat pyrkii aina shokeeraamaan ja nostattamaan tunteita pintaan elokuvillaan. Ehkäpä jopa liiallisesti, ainakin jos Sisarelleni-elokuvasta johtopäätöksiä tehdään. Välillä pornoksi yltyvät kohtaukset ja dramaattinen, mutta kovin irrallinen, loppu eivät vakuuta.
Á ma soeur tunnetaan englanninkielisissä maissa tylyllä nimellä Fat Girl, mutta Suomessa sisarusten tarina on käännetty Sisarelleni nimelle. Noh, lihavasta tytöstä ja hänen upeasta isosiskostaan elokuva kertoo. Elena (Roxane Mesquida, tuolloin 20 v.) on 16-vuotias kaunotar, jota 14-vuotias ylipainoinen pikkusisko Anais (Anais Reboux) kadehtii. Anaisin itsetunto ei ole järin korkealla, eikä kurjuutta helpota se kun isosisko tuo seurustelukumppaninsa samaan huoneeseen sekstaamaan. Hetkinä joina Anais itkee sängyssään ja Elena vain piittaamattomasti huohottaa opiskelijapoika Fernandon kanssa viereisesä sängyssä, elokuva todella saavuttaa jonkin järkyttävyyden ja puhuttelevuuden rajan, mutta toisaalta kärjistetyt sovinistimieshahmot, rikkonaisuus sekä tekotaiteellisuus puskevat sen yli.
Mukaan reilun tunnin tarinaan liittyvät vielä raaka raiskaus ja murhiakin, ja loppu voisi paremmalla pohjustuksella toimia paremmin. Nyt homma jää vähän auki, ja elokuvalle käy hieman kuin Elenan ja Fernandon ensimmäisille leikeille… puolitiehen jäädään. Sisarelleni on epätasapainoinen elokuva, jossa voihkitaan kovasti ”seteemiä” ja hämmästellään elämän yllättäviä käänteitä. Anaisin laulelema outo (slaavilaista melonkoliaa henkivä) laulu tuo hieman syvyyttä hataraan tarinointiin.
