Hullujen kylä nykyisessä Normandiassa vastustaa roomalaista sotilasmahtia. Jatkuvat tappiot laittavat teologisen debatin käyntiin Roomassa ja poliittisesti kunnianhimoinen Julius Caesar (Alexander John) päättää laittaa asian kokeeseen. Hullujen kylän gallialaisten pitää käydä läpi 12 urotekoa ja panoksena on kaikki tai ei mitään, sillä vain jumalat voivat onnistua moisissa haasteissa. Päällikkö Aladobix (Paul Bacon) valitsee tehtävään juonikkaan Asterixin (Sean Barrett) ja hiidenkivien toimitusmiehen, Obelixin (Michael Kilgarriff). Tietäjä Akvavitix (Geoffrey Russell) antaa heille mukaan taikajuomaa, jonka vaikutus on huomattava. Urotöiden suoritusta valvoo Caius Pupus (Sean Barrett), joka on tylsä byrokraatti.
Asterix, tuo frankobelgialaisen sarjakuva-suurakselin suurmenestys oli saanut jo muutamia animoituja sovituksia ennen tätä elokuvaa, mutta niiden ongelmana oli ollut epätasainen laatu ja lähtömateriaalissa erinomaisten gagien huono kääntyvyys liikkuvaan kuvaan ja ääneen. Ongelman ratkaisuksi kuvasarjalliset takapirut Uderzo ja Goscinny saivat resurssit tehdä ihan uusi ja alkuperäinen tarina juurikin animaatioelokuvan vaatimuksiin. Niin myös tapahtui ja lopputulos, Asterix valloittaa Rooman, joutuu leeuwenhoekin alle. Moninaiset urotyöt ja koetukset antavat tilaa liioitellun fyysiselle kohellukselle ja satiiriakin on mukana. Juonellinen rakenne on melkoisen pätkivä, mutta kohellus ja odottamattomat käänteet takaavat mielenkiinnon ja animaation mahdollisuuksia käytetään ronskisti. Loppukin on luonnollisesti onnellinen kaikkien osapuolien kannalta ja se on aina kivaa.
Allekirjoittaneen päätös oli kahtoa lehva enklannixi puhuttuna teknisten rajoitteiden sanelemana. Joka tapauksessa Sean Barrett on nopeapuheinen Asterix sekä lakonisen hitaaasti artikuloiva Caius Pupus ja Michael Kilgarriff antaa Obelixille matalan puheäänen. Alexander John luo Caesarille vakaan auktoriteetin ja muutenkaan ääniroolien työtä ei voi moittia, joskin yksikään niistä ei erityisemmin jää mieleen hyvällä tai pahalla.
Kokonaisuutena Asterixin 12 urotyötä ja hullujen kylän samanaikainen nousu maailmanvallaksi on harmillisen epätasainen piirretty, mutta parhaimmillaan se repii huutonauruja absurdistisella satiirilla. Heikommillaan se on vain kohtuullisen kekseliästä animoidun fyysistä kohellusta. Jälkimmäinen on valitettavasti enemmistönä ja kokonaisuuden rakenne heikko. Mikään elokuvataiteen suuri mestariteos ei ole kyseessä, mutta yuropilaisen animaation ei tämän leffan perusteella tarvitse hävetä: leffa sopii mainioksi leffamaratonin kevyemmäksi väliruoaksi.
