Elokuvataide sisältää monia teemoja ja joulu (Saturnalia, Yule, X-Mas, Simril, Smissmas, Decemberween…) on sellainen johon aina palataan. Epämääräisessä juonessa (se on ihan oikea) Kimarin (Leonard Hicks) johtamat marssilaiset kaappaavat itse Joulupukin, eli herra Klausin (John Call), sillä eivät pidä tämän edustamasta kulttuurista. Luonnollisesti Klaus pistää marssilaisten suunnitelman tohjoksi olemalla kulttuurilähettiläs.
Nicholas Webster ohjastelee pienellä budjetilla elokuvaa minkä teemoissa on ytyä ja mahdollisen interplanetaarisen kulttuurivaihdon osana voi olla erilaiset uskonnollissävyiset juhlimiset symboleineen. Marssilaiset eivät kuitenkaan pidä Klausin edustamasta kulttuurimurroksesta ja pistävät kovan kovaa vastaan. Luvassa on uskomatonta D-leffan meininkiä missä on surkeaakin surkeampi toteutus, pökkelöistä näyttelyä ja sydänverellä kirjoitettu käsikirjoitus. Juuri kun luulet että juoluisa marssilaisleffa on saavuttanut surkeuspohjan ja muuttuu tylsäksi niin jokin uusi ja hämmentävä muunnos pistää koko skenaarion päreiksi.
John Call on Klaus ja koska Klaus on kiva jätkä ei hänen olemustaan voi moittia, mutta olisi voitu hankkia oikeasti parrakas tyyppi rooliin tai edes kunnollinen meikkiefekti. Leffassa on myös naurettavan kömpelösti meikattuja marssilaisia ja pökkelöisten suoritusten vastapainona on myös ylinäyttelyä. Lyhyesti sanoen suuri omistautuminen tuntuu rooleista, mutta se pätevyys kärsii aika rankasta pulasta.
Marssilaiset töppäsivät kun wittuilivat Klausille ja tämä elokuvan ohjaaja töppäsi kardinaaliasteella astuessaan ulos editointihuoneesta, mutta kaikesta surkuhupaisuudesta huolimatta tässä leffassa on sydäntä ja sitä ei ole tehty kyynisellä ahneudella. Loppujen lopuksi ystävällinen Klaus on mainio suurlähettiläs interplanetaarisessa tilanteessa ja selväpäiselle tämä leffa on melkoisen antelias naurulaari. Dopingin ja asiantuntevan ryhmittymän seurassa tämä leffa on ehtymätön naurumellakka. Tämä ei ole kalkkuna- eikä kampelaelokuva, sillä suomalaisten jouluruokaan kuuluu kinkku, joten piippua röyhyttävän Klausin sotaretki marssilaisten planeetalle on raskas ja rasvainen kinkkuelokuva. Uusi käsite on jälleen syntynyt elokuvataiteen historiaan.
