Ensimmäinen Omen-trilogian osa, Ennustus, oli jännittävä ja hyvin onnistunut kauhuelokuva. Seuraavasta osasta, Kirouksesta, ei voinut aivan samaa sanoa sen ollessa pikemminkin vain hienoja kuolintapoja havainnollistava diaesitys. Kun kerran lumipallo on aloittanut alamäkeen vierimisensä, tulee se myös mäen pohjalle ennen pitkää aikamoisen möhkäleen kokoisena. Tämä kyseinen möhkäle mäen pohjalla kantaa nimeä Omen III.
Damien Thorn (Sam Neill) on jo kolmekymppinen, ja johtaa suurta Thorn-yhtiötä. Hän osaa jo hallita pahoja voimiaan, eikä siitä hyvää seuraa. Kun Damien kuulee ennustuksesta, jonka mukaan uusi Vapahtaja on syntymässä, hän ryhtyy vastatoimiin, jottei mikään uhkaa hänen tulevaa valtakuntaansa.
Leffan alku oli ihan siedettävä, mutta kuten aavistin, jo huonosta kakkososasta ei enää voida mennä mihinkään muuhun suuntaan kuin alaspäin. Omen III on surkea tekele, jonka katseleminen tuntuu suorastaan kidutukselta. Hyviä puolia on tästä hankala löytää, mutta jos kovin pohtii, niin kyllä pientä jännityksenpoikasta alkoi muutamaan otteeseen hiipiä mieleen (yritykseksi tosin jäivät) ja pari kohtausta herätti yllättävästi jopa inhon tunteita, siis hyvässä mielessä. Elokuva sai minussa aikaan myös monia muitakin reaktioita, kuten pitkästymistä, haukottelua, sekä alati kellon suuntaan vilkuilua. Kiehtovaa.
Sam ”Jurassic Park” Neill suorittaa Damienin roolin yhtä ärsyttävään tyyliin, kuin teini-Damienia aiemmassa osassa esittänyt Jonathan Scott-Taylor. Damien on tässä vain entistä snobimpi, ja jatkuvat lainaukset Raamatusta puheessa pistävät sapen kiehumaan. Neill sortuu myös ylinäyttelyn puolelle useiden reaktioiden ollessa liiankin voimakkaita.
Se, että toivoin jo 40 minuutin kohdalla elokuvaa tekeväni jotakin muuta, kertoo varmasti jotain leffan laadusta. Löpinää, lisää löpinää, joku setä kuoli, löpinää. Mitään kummoisempaa sisältöä ei ole tarjolla, ellei nyt joku kovin uskovainen satu innostumaan leffan tarjoamista uskonnollisista teemoista. Olisi tämä leffa voinut saattaa trilogian sentään tyylikkäästi loppuun, mutta lattea ja alleviivaava loppuratkaisu lyttää koko homman vielä pahemmin. Hetkonen…tästä on vielä neljäskin osa? Luoja paratkoon…
