Jokaisen mummolasta varmaan löytyy (tai löytyi) ainakin yksi vanha nuorten kirja, joka kuului WSOY:n kustantamaan legendaariseen nuorten toivekirjastoon. Tämän kirjasarjan yksi muistettavimmista teoksista on Frances Hodgson Burnettin kirjoittaman Pikku prinsessa. Kirjasta on tehty useita elokuvasovituksia, joista maineikkain lienee Shirley Templen vuonna 1939 tähdittämä versio. Paras kuitenkin on Alfonso Cuarónin vuonna 1995 ohjaama versio, joka ottaa tarinankerronnassa suuria vapauksia eikä ole enää kovin uskollinen alkuperäiselle aiheelleen.
Alkuperäistarina on hyvin surullinen, mutta vaikeuksista huolimatta se uskoo vahvasti ihmisyyteen ja parempaan huomiseen. Kirja on varmasti jättänyt suloisen katkeran tunteen monelle innokkaalle lukijalleen. Templen elokuvaversio oli varsinainen hassuttelu alkuperäisteokseen verrattuna. Myös Cuarónin versio on hivenen pehmeämpi, mutta ei vajoa yhtä riemukkaaksi kuin tuo vuoden -39 elokuvaversio.
Cuarónin maailma on visuaalisesti juhlavan synkkä, mutta pinnan alla elokuva on, tummista sävyistä huolimatta, melko positiivinen ja valoisa. Elokuvasta tulee itselleni mieleen mm. Beetlejuice, Addams Family II, Saksikäsi Edward ja Finding Neverland. Pikku prinsessa ei tosin iskenyt minuun yhtä lujaa kuin nuo kolme ensin mainittua, mutta Finding Neverlandiin verrattaessa kyse on melko samanhenkisestä elokuvasta.
Isä ja tytär ovat jääneet, äidin kuoltua, kaksin huolehtimaan toisistaan. Isä on ammatiltaan upseeri. Heidän taloudellinen tilanteensa on erinomainen. Sodan alkaessa isä joutuu lähtemään rintamalle. Tytär majoitetaan väliaikaisesti hienoon sisäoppilaitokseen, jossa johtajatar ottaa hänet mielin kielin vastaan, koska isä maksaa ruhtinaallisesti ylläpidosta. Sara-tytär nousee nopeasti kaikkien muiden tyttöjen suosikiksi, koska osaa mm. kertoa jännittäviä tarinoita Intiassa viettämistään vuosista. Saran suosio aiheuttaa kateutta Laviniassa, joka menettää asemansa koulun suosikkityttönä. Kun sotarintamalta kantautuu viesti isän kuolemasta, kääntyy osakkeet Saraa vastaan, koska elatusmaksut on pistetty jäihin. Tämä johtaa siihen, että Sara alennetaan palvelustytöksi. Positiivisen maailmankuvan ja huikean mielikuvituksensa avulla hän ei kuitenkaan lannistu maailman edessä, vaan löytää uudestakin tilanteesta ne parhaimmat puolet.
Lapsinäyttelijä Liesel Matthews on hämmästyttävän valmis rooliinsa. Shirley Temple oli toki suloinen aikaisemmassa versiossa, mutta Matthewsin saavuttama hahmon syvyys vie vertailussa voiton. Matthewsin pikku prinsessa on myös lähempänä alkuperäistarinan henkeä. Ohjaaja Cuarón ei ole jaksanut olla uskollinen kaikessa tälle hienolle alkuperäisteokselle. Lontoon sijasta tapahtumat ovat siirretty erikoisesti New Yorkiin. Myös alkuperäistarinan katkeran kasvattavaa loppua on menty sorkkimaan. Kirjan lukijoille, ja siitä pitäneille, elokuva voikin jäädä hieman vaisuksi kokemukseksi.
Omasta mielestäni parasta tässä elokuvassa on lavastukselliset ja kuvaukselliset seikat. Varsinkin Saran mielikuvituksesta syntyvät visiot ovat värikkäitä ja kauniita.
Parhaiten elokuva toiminee 6-12-vuotiaille pikkutytöille, jotka haluavat olla tarinan kaltaisia pikku prinsessoja. Menee elokuva toki myös niille maailman kovettamille vanhemmillekin pikku prinsessoille, jotka voivat tämän kautta löytää uudelleen niitä tunteita, jotka ovat olleet vuosi kaudet kytemässä siellä sielun sopukoissa. Miesten illanistujaisten tai pelireissujen tähtihetkeksi tätä ei kannata suunnitella, tai voi tulla jonkin verran muilta sanomista.
nimimerkki: mauge
