Heroes kertoo useasta erikoiskykyjä omaavasta ihmisestä, joiden kohtalot limittyvät vähitellen yhteen. Ykköskauden tärkein keskushenkilö on intialainen yliopiston professori Mohinder Suresh (Sendil Ramamurthy). Hänen isänsä on kuollut New Yorkissa hämärissä olosuhteissa ja mies menee tutkimaan sitä. Pian hän huomaa, että hänen isänsä oli erikoiskykyjä omaavien ihmisten jäljillä. Samaan aikaan japanilaiskaksikko Hiro ja Ando (Masi Oka & James Kyson Lee) joutuvat seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä. Newyorkilaisilla Petrellin veljeksillä (Milo Ventimiglia & Adrian Pasdar) on omat mielenkiintoiset puuhansa. Monella muullakin ihmisellä on mielenkiintoiset ajat edessään.
Heroesin idea ihmisistä, joilla on erikoiskykyjä ei ole todellakaan mikään uusi. Tätä on nähty muun muassa X-Menissä ja tieteissarjassa 4400. Yhteneväisyyttä lisää vielä se, että jokaisella on oma supervoima. Näitä ihmisiä on hyviä ja pahoja. Tosin erona on sentään se, ettei kovin moni tavallinen ihminen ole tietoinen näistä superihmisistä. Mutta aika lainatun oloinen idea on. Saadaan kuitenkin superkyvyillä sentään mielenkiintoisia tilanteita aikaiseksi. Ei superkykyjen kliseisyys ole edes ainoa ongelma tässä sarjassa.
Toinen ongelma on jaksojen rakenne. Sarja on rakennettu episodimaiseksi, kuten monet draamaelokuvat 2000-luvulla. Tämä ei ole vielä mikään ongelma, mutta kun kerronta poukkoilee henkilöstä toiseen ja jokaiseen keskitytään noin kymmenen minuuttia, niin hommasta ei saa paljon irti, etenkin kun ei tarinan langat tunnu yhdistyvän eikä hommakaan oikein etene. Tosin tämä piirre poistuu ykköskauden loppupuolella ja hahmoille saadaan jo yhteisiä juonikuvioitta ja niiden välillä ei enää hirveästi poukkoilla. Myös jaksojen alun ja lopun kertojaääni on melko turha. Eipä sillä oikein ole mitään tarkoitusta tarinan etenemisen kannalta. Pientä ennalta-arvattavuuttakin on mukana, vaikka joissakin kohdin kyllä luodaan ihan hyvin jännitystä. Juoneen jää myös pahoja aukkoja ja epäloogisuuksia.
Hahmogalleria on ihan mielenkiintoinen, joskin varsin kliseinen. Useimmat hahmot ovat joko hyviä tai pahoja. Osa on kuitenkin siinä välissä, mutta selvästi kallellaan jompaankumpaan. Muutamat hahmot ovat suorastaan huvittavia. Muun muassa Hiro tuntuu olevan ainakin alussa sarjan koomikko. Bennett-veljesten äiti tuntuu karanneen jostain saippuasarjasta, sen verran kovaa on hänen juonittelunsa. Mutta vaikka hahmot ovat kliseisiä, niin näyttelijät sentään suurin osa näyttelijöistä sentään tekee ihan hyvää työtä.
Mutta kuitenkin monista ongelmistaan huolimatta Heroes on ihan viihdyttävä sarja, joka kykenee pitämään mielenkiintoa yllä. Kyllähän tässä voi tuhlata aikaansa kakkkoskauden parissakin. Ja harvoin sarjan ykköskausi on se paras, vaikka Heroesin tapauksessa ainakin kakkoskautta on haukuttu kovasti.
