En ole koskaan pitänyt Shyamalanin elokuvia mitenkään erikoisina tai mullistavina. Miehen vaalimat yliluonnolliset teemat ovat olleet toisaalta mielenkiintoisia, mutta toisaalta taas hyvin etäisiä. The Villagen voisi periaatteessa katsoa kuuluvan samaan luokkaan, mutta tällä kertaa elokuvaa lähestytään paljon realistisemmista lähtökohdista. Yliluonnollinen on kylläkin edelleen mukana, mutta nyt ohjaaja on edellisiin teoksiinsa verrattuna saanut ammennettua mukaan roiman määrän uskottavuutta. Täydellinen eristyneisyys ulkomaailmasta on elokuvan teemana epäilemättä mielenkiintoinen. The Village kertoo nimensä mukaisesti kylästä, joka tulee toimeen omillaan ilman ulkopuolisia vaikuttimia.
Eletään 1800-lukua. Pienessä keskellä synkkää metsää sijaitsevassa Covingtonin pikkukylässä eletään jatkuvan pelon alaisena. Metsästä kuuluu omituisia ja epäinhimillisiä ääniä, ja sinne meneminen on kylän johtajien mukaan jyrkästi kiellettyä. Ne Joista He Eivät Puhu majailee jossain synkän metsän syövereissä odottamassa, kunnes joku kyläläisistä rikkoisi kieltoa. Punainen väri houkuttelee paholaisia, joten kaikki punainen on myös kiellettyä. Kaikki säilyy ennallaan, kunhan kyläläiset pysyvät omalla alueellaan, eivätkä häiritse metsän olioita. Lapsillekin opetetaan jo pienestä pitäen, että metsänrajan ulkopuolella ei ole mitään muuta kuin pahuutta, eikä sinne meneminen ilman kunnollista syytä tuota muuta kuin pelkkiä kamaluuksia kaikille kyläläisille. Fyysisesti sokea nuorinainen Ivy Walker (Bryce Dallas Howard), on rakastunut vaiteliaaseen ja vähäeleiseen Lucius Huntiin (Joaquin Phoenix). Kyläläiset ja muukalaiset elävät sulassa sovussa, kunnes Ivyyn salaa ihastunut ja henkisesti jälkeenjäänyt Noah Percy (Adrien Brody) saattaa koko kylän vaaraan, kun hän pistäytyy muiden tietämättä salaa metsässä…
Ehdottomasti Shyamalanin kiehtovin elokuva. Elokuva valottaa itseään vähitellen, ja loppuratkaisun auetessa kaikki tuntuu sopivan hienosti kohdalleen. Näyttelijäpuolella ei tosin päästy aivan juhlinta-asteelle saakka, sillä näyttelijäkaarti jää kovasta tasostaan huolimatta ihmeellisen tasapaksuksi. Varsinkin Sigourney Weaver Luciuksen äidin, Ripl… ei kun siis Alicen roolissa on kummallisen vaisun oloinen. Näyttelijäpuolella parasta antia on elokuvadebyyttinsä tekevä ohjaajakonkarin tytär Bryce Dallas Howard, joka hoitaa roolinsa veteraanin ottein. Adrien Brody pääsee revittelemään tällä kertaa astetta mielipuolisemmassa roolissa. Musiikki on ajoittain sopivaa, mutta välillä kohtausten liiallinen dramatisointi ei aiheuta muuta kuin negatiivisia viboja. Kaikesta huolimatta yhteen summattu kokonaisuus jää selkeästi plussan puolelle, enkä yhtään ihmettelisi vaikka The Village nappaisi tulevana vuotena jokusen Oscarinkin.
Eipä ollutkaan kyseessä siis perusmuotista muovattu (Holly)Kylä, niin kuin olisin helposti saattanut olettaa, vaan käsikirjoitus oli yllättävän omaperäinen ja nokkela. Näppärä yhdistelmä kauhudraamaa, mustaa huumoria ja hieman romantiikkaakin. Loppupuolella pienen virneen naamalle sai Shyamalanin perinteinen cameo-rooli, joka oli tällä kertaa piilotettu aika hassusti. Teatterista lähdettyäni olin ihan tyytyväistä miestä.
nimimerkki: Low Rider
