H.P. Lovecraftia useaan otteeseen tulkinnut ja Re-animatorilla breikanneen Stuart Gordonin toinen elokuva oli myös Lovecraft-filmatisointi, From Beyond. Kuten Re-animatorissa myös From Beyondissa juuret Lovecraftiin ovat lähinnä muodolliset. Elokuva on siirretty silloiseen nykyhetkeen, jossa Crawford Tillinghast (Combs) on keksinyt laitteen, jolla voidaan yhdistää kaksi eri ulottuvuutta. Toinen näistä on ulottuvuus, jonka me tunnemme, kun taas toinen on paikka, missä asustaa hirviöitä. Laitteen on oltava päällä, jotta ulottuvuuksien välillä voi olla fyysistä kontaktia.
Heti elokuvan alussa Crawfordin työkumppani Dr. Pretorius (Sorel) saa kokea laitteen vaarallisuuden. Tai oikeastaan hän haluaakin kokea sen. Pretorius nimittäin alistuu tahallaan laitteen mysteereille ja juuttuu hirviöulottuvuuteen. Crawford sen sijaan laitetaan pehmustettuun huoneeseen puhumaan järjettömyyksiä. Myöhemmin Dr. Katherine McMichaels (Crampton) haluaa selvittää, mitä Crawfordin ja Pretoriusin välillä oikein tapahtui.
Aiemmin jo totesin, että Lovecraftin nimi on vain muodollisuus. Nimet ovat varmasti samoja kuin kirjassa, ja tapahtumien kulussakin saattaa olla jotain samaa. Siksi onkin selvää, että Gordon on niin kova fani, jotta haluaa käyttää Lovecraftin nimeä melkein jokaisessa saumassa. Lovecraftin nimen käyttämisestä huolimatta kyseessä on hyvin tyypillinen limainen kasarielokuva, jossa on viitteitä scifistä ja kauhusta. Huumoriakin on tietysti eksynyt mukaan, mutta mistään Re-animatorin tyylisestä splatteristä ei kuitenkaan ole kyse.
Efektipuoli tuo voimakkaasti mieleen John Carpenterin The Thing. Limaisia lonkeroita ja ties mitä matoja on joka puolella. Efektit ovat budjettiin nähden onnistuneita, vaikka ajanhammas onkin päässyt nakertamaan niistä parhaan terän irti. Efekteistä parhaiten onnistuu Ted Sorelin hirviömaskeeraus. Limainen ja likaisen näköinen ulkokuori on melkein oikeasti kuvottavaa katsottavaa. Itse en ainakaan pistäisi tuollaista limakasaa päälleni, mutta hattua pitää nostaa tekijätiimille siitä, että ovat luoneet jotain näinkin vastenmielistä.
Näyttelijä puolella Jeffrey Combs on takuuvarma ilveilijä, jonka jokainen ilme saa pienen hymyn suupielille. Barbara Crampton antaa hyvää tukea Combsille. Yhdessä he ovat melkein lyömätön pari, jolle on pakko jakaa tunnustusta. Ken Foree häärii hienosti ainoana mustana miehenä, eikä tyydy pelkkään statistin rooliin, vaan vetää uransa parasta settiä. Ohjauksesta vastannut Gordon ei ole aivan niin napakassa vireessä kuin esikoisensa (Re-Animator) kanssa, mutta todistaa olevansa taidokas ohjaaja.
Kokonaisuutena From Beyond on hieno kasariscifi, jossa on kauhuvivahteita. Se ei missään nimessä ole Stuart Gordonin paras elokuva, muttei missään nimessä huonoinkaan. Teemoiltaan ja efekteiltään elokuvaa voi suositella kaikille, jotka pitävät The Thingistä tai muista Gordonin leffoista.
