Kaksi vuotta aiemmin tehty Hammaslääkäri-elokuva saa jatkoa, kun paha hamppitohtorimme karkaa mielisairaalasta ja asettuu asumaan valenimisenä erääseen pikkukylään. Jatko-osat harvoin onnistuvat lyömään ensimmäistä versiota, mutta näin pääsee käymään Hammaslääkärin kohdalla. Leffan katsottuani sain yllätyksekseni todeta, että sama kaveri (Brian Yuzna) ohjasi myös tämän jatko-osan, sillä kakkosleffa on edeltäjäänsä huomattavan paljon sujuvampi ja toimivampi kokonaisuus. Myös kilahtanutta hammaslääkäriä näyttelevä Corbin Bernsen on oppinut jotain kahden vuoden välissä, sillä hänen hahmossaan on nyt sitä psykoottisuutta ja hurmaavuutta, mitä jo ensimmäisen elokuvan aikana kaipailin.
Juoni on Hammaslääkäri 2:n heikoin lenkki. Liian simppeli, eikä tarjoa katsojalle mitään yllätyksiä. Leffassa keskitytään siis trillerimäisesti seuraamaan tohtorimme aikapommin lailla tapahtuvaa sekoamista (tuttua Psyko 2:sta), ja kun äänimaailmakin on saatu kuntoon, niin katsoja saadaan syventymään tapahtumiin. Toisin kuin ensimmäisessä osassa jolloin kelloa sai vilkuilla alituiseen. Pelkotiloja pyritään jälleen herättämään toinen toistaan ällöttävimmillä purukalustoleikkauksilla ja potilaiden epätoivoisella kiljunnalla. Verta ja pirstaloituneita hampaita on siis jälleen yllin kyllin tarjolla.
Jos ensimmäinen osa sai sinut voimaan pahoin ja pelkäämään hammaslääkäri-istuntoja, niin kakkososaa ei välttämättä kannata katsoa. Mutta sitten taas, jos aihe tuntui kiinnostavalta niin Hammaslääkäri 2 on edeltäjäänsä laadukkaampi versio, jonka parissa aika vierähtää mukavasti. Mietin kauan voiko tälle antaa kolmea tähteä, mutta koska käsikirjoitukseen ei oltu panostettu tarpeeksi niin vähennetään yksi puolikas kokonaisarviosta.
