Viime katselukerrasta on aikaa jo useampikin vuosi, joten uusintaerä oli enemmän kuin paikallaan. Pisteitäkin tuli heti puolta lisää, vaikka odotukset olivat suhteellisen korkealla, sillä David Fincheriltä en ole vielä huonoa elokuvaa nähnyt. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän mestariteoksia (Panic Room, Fight Club, Seitsemän, The Game, Zodiac). Myös edelliset Alien-elokuvat nostivat riman todella korkealle, joten moni yrittäjä olisi varmasti epäonnistunut.
Elokuva jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Pakokapselissa matkaavat edellisosasta tutut Newt, Hicks sekä Ripley mäjähtävät Fury-161-vankilaplaneetalle. Vain ja ainoastaan Ripley selviää rytinästä hengissä ja joutuu veljeilemään vankilan lusijoiden kanssa, suurin osa heistä on murhasta ja/tai raiskauksesta tuomittuja. Paikalle kutsutaan pelastusjoukot, mutta niiden tuloon asti sekalaisen sakin on koitettava pysyä hengissä.
Sarjan kolmas osa on huomattavasti muita ”draamamaisempi” sekä dramaattisempi. Värit ovat haaleita, joten tyystin pimeässä ei kuljeta, kuten aikaisemmissa hyvin pitkälti tehtiin. Meininki ei mene heti suoraan kauhuun tai toimintaan, vaan ripottelee alussa hieman kaikkea kivaa sinne tänne, mutta muualla tapahtuu jotain muuta, esimerkiksi setvitään ihmis-suhteita. Tavallaan kliseemäistä, mutta tässä harvinaisen toimivaa. Loppua kohden syke alkaa onnistuneesti nousta ja viimeinen puoltuntinen loppuratkaisuneen onkin sitten jo todella tasokasta jännitysviihdettä. Harvoin tämänkaltaisista hirviöleffoista saadaan kunnon trilogiaa aikaiseksi, mutta ainakin Paluu ja tämä ovat ensimmäisen osan veroisia ensiluokkaisia kauhunäytelmiä. Jokaisessa osassa on hieman erilaisia tehokeinoja käytetty, ja mikä mukavinta, ne toimivat kaikissa loistavasti.
Fincherin tyylin huomaa jo tästä täyspitkästä esikoisestaan. Erittäin nätisti ohjattu elokuva, jossa kameraa käytetään varsin oikeaoppisesti, varsinkin kamera-ajot ovat todella komeaa katseltavaa. Weaver purkittaa jälleen onnistuneesti Ripleyn roolin. Myös jokaikinen Fury-161 -vankilan asukki osaa olla onnistuneen karu ja rankka kylmän murhaajaraiskaajan roolissaan. Kaunistelua ei näiden osalta ole havaittavissa, kuten ei Alienin uhreiksi joutuneiden raatelussakaan. On myös ilo huomata, että tehosteet ovat edelleen nättiä katseltavaa kun ei ole tuo kuuluisa ajan hammas päässyt puraisemaa juurikaan.
Plussaa tulee myös alkupuolella parhaimmasta näkemästäni hautajaiskohtauksesta. En viitsi spoilata, mutta se on toteutettu todella hyvin. Puheet, tapahtumat ja kuvakulmat saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Elokuvassa onkin paljon kohtauksia sekä erilaisia keinoja, joilla saisi lisää särmää heti useampaakin filkkaan.
