Täytyy aloittaa sillä, että aikamoista paskaa. Clint yrittää muuttaa Itävallan Neuvostoliitoksi, joka ei todellakaan onnistu. Kaikista naurettavin kohta on Punaisen torin-kohta, jossa pyörii joku ikivanha kuva ja Clint vaan kävelee kuvan edessä. 80-luvulla ei ole tarvinut kiinnittää huomiota tuollaisiin, koska katsoja ei silloin kiinnittänyt oikein huomioita tälläiseen eikä sellainen häirinnyt.
Käsikirjoitus toimii, mutta jos leffan teko olisi tehty samalla tahdonvoimalla kuin esim. Armoton, olisi lopputulos voinut olla legendaarinen. Clint ei vielä 80-luvulla oikein tuntunut sopivan ohjaajan penkille, mokia löytyy aika paljon.
Posiitiivista leffasa oli näyttelijätyöt, esim. Warren Clarken näkeminen muussa elokuvassa kuin Kellopeliappelsiini oli aika virkistävä. Hän oli tosi hyvä. Sekä Nigel Hawththorne oli pienessä roolissaan hyvä. Leffahan oli täysin Clintin suorituksen armoilla, ja ehkä Clint ei ollut täysin sopiva rooliin. Mutta eihän Clinttiä uskalla haukkua.
Elokuvan tunnelmaan ei oikein päässyt mukaan milloinkaan, koska ns. Neuvostoliitto ei näyttänyt Neuvostoliitolta. Se häiritsi koko ajan. Visuaalisesti ihmetyttää, että millä ne hävittäjäkohdat tehtiin. Erittäin loistavaa työtä. Sellaista taustatietoa minulla on, että 7 vuoden jälkeen näitä hävittäjiä käytettiin Paluu tulevaisuuten II:ssa.
Kolme pistettä näyttelijöistä, hyvästä kamerakikkailusta, kässäristä ja visuaalisuudesta.
2 pistettä tiputti suoraan tunnelman pilaaminen sillä Itävalta-Neuvostoliitolla ja ohjauskämmeistä.
nimimerkki: Tuukka-Nero
