[I]”I’ll be back. “[/I]
Synkeässä, totalitaristisessa dystopiassa rikolliset laitetaan TV-esiintyjiksi kisaan minkä palkinnot ovat hienoja ja riski suunnaton. Ben Richards (Arnold Schwarzenegger) on joukkomurhaaja. Tai itse asiassa toisinajattelija, mutta sillä ei ole väliä. Joka tapauksessa hän pääsee/joutuu kilpailijaksi nimiohjelmaan jota isännöi Damon Killian (Richard Dawson) ja jonka metsästäjät ovat raskaasti aseistettuja, räikeitä pyöveleitä ja kuuluisuuksia. Onnekseen Richards ei ole yksin kisassa, sillä Harold Weiss (Marvin J. McIntyre) ja William Laughlin (Yaphet Kotto) ovat myös kilpailijoita. Kuten myös liian paljosta selvää saava Amber Mendez (Maria Conchita Alonso). Luonnollisesti totalitarismilla on vastarintaliike joka panee hanttiin.
The Governoratorin uran hienoimmat hetket ovat täyttä toimintaa ja tämä Paul Michael Glaserin ohjastelema mäiske on täyttä toimintaa, vaikka se ei ole Iso-Arskan hienoimpia hetkiä. Joka tapauksessa Steven E. de Souzan kynäilemä käsikirjoitus hyödyntää lähtökohtansa brutaalista TV-showsta kokonaan, sillä mukana on luonnollisesti hienoista kritiikkiä massamedian kyvystä manipuloida mielipiteitä ja hyvä tekosyy räikeälle meiningille missä teroitettua lätkämailaa huitova Subzero (Professor Toru Tanaka) ei ole yhtään riitasointuinen elementti. Itse asiassa hän ei ole edes siitä räikeimmästä päästä.
Arnold pääroolissa toimittaa juuri sellaisen action-suorituksen millaisista hänet tunnetaan. Se tarkoittaa one-linereita, kauheaa aksenttia ja mäiskettä. Maria Conchita Alonso on herkkua silmille ja kumma kyllä ei-niin-hyödytön juonessa. Richard Dawson on niljainen showmies jonka johtokyvyt ovat varsin heppoiset ja genren vaatimukset huomioiden maistaa omaa lääkettään. Marvin J. McIntyre ja Yaphet Kotto ovat uhrileijonina joiden pitää alleviivata räikeiden metsästäjien vaarallisuutta. Näyttelijäsuorituksia ei kokonaisuutena moittia, sillä he sopivat elokuvan ilmapiiriin kuin nyrkki silmään.
Tämä on puhdas toimintaelokuva ja se ei yritäkään olla mitään muuta kuin puhdas toimintaelokuva. Sellaisena se on loistava ja täysin huomaamaton esimerkki genrestään. Jättää hyvän, helposti haihtuvan jälkimaun ja se on tärkeintä. On parempiakin Schwarzenegger-mäiskeitä, mutta myös huonompia.
