Casper – miten kaikki sai alkunsa on puhdasta lämmittelyä vuoden 1997 menestyselokuvalle. Tässä leffassa kerrotaan, miten Casperista tuli kiltti kummitus. Päähenkilönä on koulukiusattu Chris, jonka leski-isällä on työnsä vuoksi ihan liian kiire keskittyä poikaansa. Kaikesta yliluonnollisesta kiinnostunut Chris tutustuu Casperiin, juuri syntyneeseen kummitukseen, jonka pitäisi opetella pelottavaksi.
Käsikirjoitus on siis hyvin kliseinen ja tämä leffa on tehtykin selvästi arvostelukyvyttömille lapsukaisille, joilta on tarkoitus lypsää rahat pois. Pläjäys on tähditetty entisillä puolitähdillä (mm. Steve Guttenberg ja Rodney Dangerfield), jotka vetävät melkein jokainen keskitasoa alemman roolisuorituksen. Pääosassa olevat lapsitähdet ovat huonoja tai muuten vain ärsyttäviä. Alleviivaava opetus lasten ja vanhempien välisestä kunnioituksesta on puuduttavaa katseltavaa ja älyttömistä vitseistä ei tainnut yksikään naurattaa ääneen asti.
On kuitenkin yksi asia, joka nostaa tämän Casper-elokuvan viihdyttävyyden tasolle, enkä sen vuoksi hauku tätä läheskään lyttyyn. Ne ovat animaatiokohtaukset. Haamujen elämää kuvatessa leffa pääsee kunnolla vauhtiin ja aikuisempikin katsoja viihtyy. Muissa kohdissa saa haukotella, mutta nämä animaatiokohtaukset ovat varsin piristävää katsottavaa. Myös ääninäyttelijät Pauly Shore ja James Earl Jones pahisrooleissa toimivat. Tästä seikasta siis lisäpointseja.
Muistan pitäneeni tästä noin 10-vuotiaana, joten siitä vielä vähän lisäpointseja, koska tämä selvästi toimii kohdeyleisöönsä.
Ai niin, unohdin kertoa elokuvan ohjauksesta. No, sama heppu on ohjannut elokuvat 3 ninjaa pistää tuulemaan ja Panttivanki puussa, että päätelkääpä siitä ohjauksen taso.
