Adam Green ohjasteli riehakkaan kunnianosoituksen slasher-genrelle ja sen nimi oli [movie]Hatchet[/movie], sillä siinä käytettiin kirvestä. Jatko-osan nimi on hurjaa kekseliäisyyttä osoittaen [I]Hatchet II[/I] ja se kierrättää häpeämättä edeltäjänsä vinksahtanutta meininkiä. Ihmiskeho on siis varsin heppoista laatua kestävyydeltään tai sitten juuri tarpeellisen kestävää tekoa. Jälkimmäinen kylläkin pätee vain silloin kun ruhoa revitään palasiksi. Joka tapauksessa mörköjuttu Victor Crowleysta (Kane Hodder) elää ja lopettaa elämiä veriturskeella. Soppaan liittyy myös Reverend Zombie (Tony Todd) joka tietää jutusta hieman enemmän. Joka tapauksessa suolle suuntaa sekalainen lauma punaniskoja joiden joukossa on myös Crowleyn rellestyksestä selvinnyt Marybeth (Danielle Harris). Sanomattakin on selvä että tekoveri alkaa roiskua kameran edessä ja tarpeisto-osasto laittaa valmistamansa irtopalaset sotkettaviksi.
Kane Hodder jälleen kerran joutuu raskaan meikin alle ja hoitaa dialoginsa mörähtelemällä, mutta hullun, tappavan mörön roolin hän osaa hoitaa ja juuri sen takia hän on Victor Crowley. Danielle Harris eloonjääneenä ei paljoa loista, mutta ei myöskään ärsytä liikaa. Tietty jähmeys ja epävakaus on ymmärrettävää erittäin raskaan stressin kokeneelta. Tony Todd on cameota laajemmassa roolissa ja tuo nautittavasti kolkon ties-mikä-voodoo-tyypin joka on myös rahan arvon tunteva bisnesmies.
[I]Hatchet II[/I] on juuri sitä verihurmeista splatter-soseutusta missä lentävän meren määrä mitataan gallonissa (oikeasti) ja mukana on vielä suurempi lauma kaupan hyllyltä otettuja idiootteja joiden verinen loppu ei paljoa katsojaa haittaa. Itse asiassa verinen teurastus on juuri tämän elokuvan ainoa syy olemassaoloon. Elokuvalliset arvot ovat edeltäjäänsä heikommat, sillä itseparodinen ote on menettänyt tuoreutensa. Onneksi silkka läträävä meininki peittää juonen heikkodet alleen.
Kirves leikkaa jälleen lihaa ja siinä lihassa on ämpärimitalla verta suuressa paineessa. Hyvä niin.
