Pidän itseäni hyvän elokuvan ystävänä ja huumorintajuni on mielestäni kasvanut ala-asteajoista, mutta silti Pauly Shoren lapsellisessa komiikassa iskee jokin. Rankka velvollisuus oli yksi Shoren elokuvista, jotka johtivat hyvin alkaneen uran alamäkeen. Muutaman hitin jälkeen katsojia varmaan alkoi jo ottaa päähän Shoren leffasta toiseen toistuvat ärsyttävät maneerit. Shore on surkea näyttelijä, mutta koheltaa hän osaa ja siihen hänen leffatkin perustuvat. Rankka velvollisuus on selvästi kehnoa mainettaan paljon parempi.
Oli Shoren tähdittämän elokuvan nimi sitten Intissä tai Vihoviimeinen vävypoika, niin huumori on aina samanlaista, lähes identtistä. Oli Shoren roolihahmon nimi sitten Crawl tai Bones, niin luonne on aina samanlainen. Hän on vähäisen älykkyysosamäärän omaava rattopoika, jolla on lopulta aina sydän paikallaan. Tässä leffassa Paulyn nimi on Tommy Collins. Heppu asuu äitinsä luona asuntovaunussa, mutta sitten hän joutuu muuttamaan vähäksi aikaa pois. Eipä siis auta muu kuin lähteä valamiehistöön. Siitä saa vähän palkkaakin ja ilmaisen majoituksen. Juttu vaikuttaa aivan selvältä, mutta Tommy päättää vähän venyttää sen käsittelyä, sillä kyllä hotellin presidenttisviitti aina kotiolot voittaa. Muilta valamiehiltä alkaa mennä jo hermot Tommyn sooloiluihin, mutta Tommy ei noin vain luovuta.
Rankka velvollisuus on älyttömän typerä elokuva, josta ei löydy taiteellisia ansioita yhtään. Shoren kieli poskella -meininki kuitenkin on erittäin viihdyttävää katseltavaa. Shore heittäytyy juttuun mukaan ihailtavan täysillä ja latelee älyttömyyksiä hienolla energialla. En ole vähään aikaan nauranut minkään elokuvan parissa näin paljon. Loppupuolella huvittavuus vähän latistuu ja pläjäys tylsenee. Joka tapauksessa tämä huumoripaketti on täydellinen viikonloppuillan viihdyttäjä. Kaveriporukan leffailtaan tämä sopii myös loistavasti. Elokuvallista kuonaa lapselliseen mielentilaan.
Tässä rikotaan häpeilemättömästi hyvän maun rajat ja huumori lähentelee joissain kohdin jopa loukkaavuuden rajoja. Siis varoitus tosikoille.
