Alkaa aika synkkänä mustana komediana, mutta sortuu lopulta ällöttävään siirappimaisuuteen.

26.2.2005 20:08

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Home Fries
Valmistusvuosi:1998
Pituus:91 min

Huh-huh, eipäs ole pitkään aikaan tullut yhtä typerää romanttista komediaa katsottua kuin tämä. Harvemmin olen pitänyt romanttisista komedioista, mutta tämä oli kyllä oikea pohjanoteeraus.

Elokuvalla oli erikoinen juoni: Henry Lever (Chris Ellis) pettää vaimoansa hampurilaisbaarissa työskentelevän Sallyn (Drew Barrymore) kanssa. Sally tulee raskaaksikin siinä ajan kuluttua.
Henryn vaimo (Catherine O’Hara) saa tietää ja laittaa poikansa Angusin (Jake Busey) ja Dorianin (Luke Wilson) tappamaan Henryn. Pojat lentävät armeijasta lainaamalla helikopterilla isukin perään ja pelästyttävät tämän paukkupatruunoilla kuoliaaksi. No, vaimo on nyt iloinen, muttei se riitä. Hän aikoo selvittää keinolla millä hyvänsä Henryn rakastajan henkilöllisyyden ja pistää tämänkin hengiltä. Dorian menee töihin samaan hampurilaisbaariin kuin Sally ja rakastuu tähän. Samalla vaimo saa selville Henryn toimistosta löytämistä valokuvista Sallyn olevan ex-miehensä rakastaja ja käskee Angusin ja Dorianin laittaa hänet pois päiviltä. Tämähän ei tietenkään käy Dorianille, joka on rakastunut Sallyyn ja yrittää estää murhan kaikin keinoin.

Tästä olisi voinut saada hyvänkin elokuvan aikaan, mutta ei niin ei. Kaikki alkaa siitä että pääosan esittäjät on valittu huonosti. Barrymorella ei lähinnä muuta hommaa ole kuin hymyillä ja olla niin kovasti että ”elämä on ihanaa”, mikä alkoi lähinnä ärsyttämään. Doriania esittävä Wilson on myös harvinainen patsas eikä välillä oikein tiedä että missä mennään, Angusina piruileva Busey on yleensä mielestäni hauska kaveri, mutta tässä mennään metsään ja pahasti. Ainoat hyvät näyttelijät ovat Henryn vaimoa esittävä Catherine O’Hara, Sallyn äitiä esittävä Shelley Duvall ja tämän juoppomiestä hauskasti esittävä Lanny Flaherty. Siis sivuosat ovat kunnossa, mutta pääosat ei ja se jos mikä ärsytti suunnattomasti. Leffa alkaa aika synkkänä mustana komediana, mutta sortuu lopulta ällöttävään siirappimaisuuteen ja vielä tyypillinen Hollywood-loppu kruunaa kaiken.

Hollywoodissa tälläisiin elokuviin pistetään paljon rahaa ja turhaan. Tähänkin leffaan käytetyt rahat olisi voitu käyttää parempaan leffaan tai vaikka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Ainakin siitä olisi seurannut jotain hyvää, toisin kuin tästä. Suosittelen katsomaan vain, jos olet vannoutunut Drew Barrymore-fani (varaudu siihen että hän näyttelee huonosti) tai suunnaton romanttisten leffojen ystävä (silloikin varauksella).

nimimerkki: Koralli

Arvosteltu: 26.02.2005

Lisää luettavaa