Ajoittain liian yliampuva sekä epärealistinen ja Hollywood-kaavan mukainen.

22.1.2005 15:07

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Mission: Impossible II
Valmistusvuosi:2000
Pituus:118 min

Muutama vuosi sitten Tom Cruise viihdytti toimintaa kaipaavia agentti Ethan Huntina leffassa Mission Impossible. Varmasti ainakin leffan menevä tunnusbiisi on painunut mieleen, vaikkei muuta tuosta vauhdikkaasta filmistä muistaisikaan. Nyt megatrendikkäät pokat nenällään ja hiukset renttumaisen pitkinä Ethan Hunt on palannut valkokankaille pelastamaan maailmaa James Bond -tyyliin elokuvassa Mission Impossible 2 (lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitettuna M:I-2). Ja kuten tiedämme, hänen tämänkertainen tehtävänsä ei ole vaikea, vaan kuten ykkösosassakin, mahdoton!

Ohjaaja-guru John Woo oli pyrkinyt leffaa tehdessään entistä shokeeraavampaan lopputulokseen. Siinä hän onnistuikin, sillä M:I-2 on täynnä toimintaa sekä vaaratilanteita. Kuvausryhmälläkin oli adrenaliini virrannut kohisten, siitä piti huolen itse päätähti eli Cruise. Hän nimittäin suoritti itse huimapäisen stuntin alkukohtauksessa, jossa Ethan Hunt viettää vapaa-aikaansa kiipeilemällä jyrkällä vuoren reunalla. Muutenkin leffan aikana katsojan adrenaliinia pidetään korkealla, sen verran enemmän meininkiä löytyy kakkososasta. Katsoja kuitenkin saattaa tietyissä vaiheissa pudota kärryiltä, koska keskeinen osa leffan juonta ovat naamarit.

Leffaa ei kuitenkaan voida sanoa rakenteeltaan erikoiseksi. Oikeastaan tässä luotetaan enemmänkin toimintaan ja dramatisointiin. Hyvä esimerkki edellä mainitusta on kohtaus, jossa tulenlieskojen keskeltä ilmestyy valkoinen kyyhkynen ja heti sen perään kuolematon Ethan Hunt.
Leffassa on suht tunnettu näyttelijäkaarti. Tunnettujen näyttelijöiden, kuten Cruisen ja sir-lisäkkeen saaneen Anthony Hopkinsin, lisäksi kankaalla nähdään sankarittarena Thandie Newton ja pahana poikana Ikuisesti sinun -filmistä tuttu Dougray Scott.

Kaikki alkaa siitä, kun Ethan Huntin entinen työkaveri, Sean Ambrose, määrätään esiintymään Huntina naamarin avulla. Ambrosen suunnitelmat ovat kuitenkin toiset ja hän kaappaa tappavan vaarallisen chimera-viruksen sekä sen vasta-aineen. Hänen tarkoituksenaan on saastuttaa Sidneyn ihmiset tuolla viruksella ja kääriä näin suunnattomia summia vasta-aineella. Huntin pomo, joka teki mokan luottaessaan Ambroseen, lähettää aidon Huntin estämään Ambrosen aikeet. Avuksi sankarimme saa ammattivaras Nyah Hallin, joka myös on Ambrosen ex-kulta. Kun vielä Nyah ja Hunt tuntevat toisiinsa outoa vetovoimaa, on soppa valmis lusikoitavaksi.

Ambrose tietysti saa selville rakastavaisten juonen ja näin alkaa julma kissa & hiiri -leikki, jossa kruisaillaan moottoripyörillä niin että herkimpiä heikottaa ja jossa yksi jos toinenkin siirtyy täältä ikuisuuteen. Tässäkin kohtaa katsoja saattaa pudota kärryiltä helposti, sillä niin Huntilla kuin Ambrosellakin on Hamlet-ongelmia (kuollako vai eikö kuolla, kas siinä vasta pulma!).

Vaikka M:I-2 onkin omassa sarjassaan mainio, se on myös ajoittain liian yliampuva sekä epärealistinen ja Hollywood-kaavan mukainen. Kuten muissakin superleffoissa, tässäkin on “bad guy” sekä “good guy” ja viehkeä kaunotar, joka palloilee edellä mainittujen välissä. Toiminnan joukkoon on siis upotettu varsinainen kolmiodraama. Leffa myös muistuttaa liikaa James Bondeja. Molemmissa on havaittavissa samanlaista maailmanpelastusmeininkiä ja myös joistain Bondeista löytyy kolmiodraaman merkkejä.

Tunnusmusiikki on ehdottomasti leffan sielu, siinä jos missä on toimintaa. Musassa on sama teema kuin edellisessäkin osassa, mutta tämä uusin on menevämpi. Soundtrackin kunnon menosta vastaa mm. Metallica.

Jos siis Cruisen nätti nassu viehättää ja haluaa nähdä kunnon “äksöniä” sekä romantiikkaa, kannattaa hankkia käsiinsä Mission Impossible 2. Mutta kuitenkaan tosissaan ei kannata leffaa ottaa, huumorimielellä hyvää tulee!

nimimerkki: Tuoppiz

Arvosteltu: 22.01.2005

Lisää luettavaa