Blueberry oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista minulle. Siitä asti kun näin ensimmäisen trailerin/mainoksen elokuvasta olen odottanut ja odottanut ja odottanut sen ilmestymistä vuokraamon hyllylle. Vihdoinkin se löytyi sieltä !
Mike Blueberry kokee nuorena poikana suuren menetyksen, kun nuori nainen, jolle Mike juuri on menettänyt poikuutensa menehtyy. Kovien kokemusten jälkeen ja intiaanikasvatuksen saaneena Mikesta tulee aikuisiällä pienen kaupungin sheriffi. Miken lämpimät suhteet pieneen intiaaniheimoon aiheuttaa monenlaisia ongelmia hänelle, ja loput elokuvasta kertookin noista ongelmista, niiden ratkaisemisesta ja Miken painajaisunien merkityksestä.
Aivan kauheeta roskaa. Kyllä olin pettynyt elokuvaan jo puolen tunnin kohdalla ja silmäluomet olivat jälleen kerran tapaamassa toisiaan. Elokuva menee vähän väliä niin samanistiseksi henkimaailman humpuukiksi että aivan hirvittää. Kun kyseiset kohtaukset on vielä niin pirun pitkiä, niin myönnän käyneeni 2 kertaa unessa elokuvan aikana. Torkahdukset olivat tosin niin lyhyitä, että eivät vaikuta tähän tykitykseen. Suosittelen tätä elokuvaa kaikille, joiden kanssa en halua olla hyvissä väleissä ja velkojilleni.
