Kaksi Washington Postin toimittajaa, Carl Bernstein (Dustin Hoffman) ja Bob Woodward (Robert Redford) pääsevät jutun jäljille. Murto Watergaten toimistorakennuksessa menee huonosti rikollisten jäädessä kiinni. Tutkinta etenee ja näyttää siltä että asia on suuren luokan poliittinen salaliitto- ja peittelyoperaatio. Woodward saa tarpeellisia neuvoja nimettömältä ilmiantajalta (Hal Holbrook), josta hän käyttää salanimeä Syväkurkku. (Nyt tiedämme että hän oli FBI:n silloinen kakkosmies W. Mark Felt.). Ben Bradlee (Jason Robards) tulee toimittajiensa työtä, vaikka onkin skeptinen sisällön suhteen.
Kerronta on tiukkaa jännityselokuvaa ja seuraa ääritarkasti tutkintaa pysyen faktoissa täsmälleen. Kuukausien junnaava tutkinta ja lukemattomat hämärät kohtaamiset ja kiistämiset on puristettu kahden tunnin elokuvaksi. Ainoa heikkous on siinä että tarinan loppu tiedetään ja “viides valtiovalta” kampesi maailman mahtavimman poliittisen mahdin johtajan pois asemastaan. Todellinen shokkiaalto paljasti amerikkalaisille itselleen että heidän maataan voi johtaa karkea rikollisia konsteja käyttävä kopla.
Dustin Hoffman ja Robert Redford ovat erinomaisen vakuuttavia rooleissaan ja pitkät otokset eivät salli lipsumista. Hal Holbrook ei paljoa ole mukana eikä edes kasvojaan äytä, mutta Pakulan ohjauksessa nämä vähäiset autotallikohtaukset ovat kaikista vaikuttavampia kokonaisuudessa, joka muuten on hiukan pölyinen.
Kokonaisuus on tiukka tutkimuselokuva, mutta sen vahvuus on samalla heikkous: kaikki tapahtumat ovat tiedossa eikä mikään siten ole yllättävä käänne.
