Namiskuukkeli poju on kylmäverinen tappaja.

15.9.2005 23:38

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Red Eye
Valmistusvuosi:2005
Pituus:87 min

Ihastuttavan kauniilla naisella (McAdams) on kiire. Nainen on lähdössä yölennolla kotiin, vaikka puhelin pirisee koko ajan ja työpaikalle jäänyt sijainen tarvitsee kipeästi helppiä. Samalle lennolle osuu eräs miellyttävä miekkonen (Murphy), jonka miellyttävyys sulattaa jään kenen tahansa varpaista, syömmestä ja Etelänavalta. Mutta romanttiset kuvitelmat saavat kyytiä, kun jäppinen alkaakin kesken lennon uhkailla neitosta saadakseen tämän asiakkaan ansaan.

Wes Cravenin nimi piirtyi historiaan jo kauan sitten kasariviihteen aikaan, kun mies ohjasi Painajaista Elm Streetillä. Tästä leffasta Freddyt ja muut kauhuolennot ovat kaukana, vaikka Craven kauhuelokuvien peruselementtejä yhä hyväkseen käyttääkin. Ajoitus on kohdallaan, kun kaunista naista riepotellaan ja vastapuolen pelaajakin on melkein epäinhimillisen hyytävä. Cillian ”Variksenpelätti” Murphyllä on osaansa juuri tarpeeksi hailakat silmät, jotta hänestä on vaikea kuvitella lopulta mitään hyvää.

Elokuvan pahin moka taitanee olla – ei järkyttävän korni ohjus vaan – tapa, jolla filkan päähenkilö kuvataan. On toki selvää, että Rachel McAdamsin esittämän hotellivirkailijan pitää herättää katsojassa sympatioita, mutta onko ne tunnot pakko kaivaa yleisöstä sovinismilla ja kuvaamalla tyttöparka hytisevänä hermoilijana? Eh, kehen tässä silloin pitäisi samaistua? Lentokoneeseenko? Se sentään selviää turbulenssista tyylikkäästi ja jatkaa matkojaan ilman paisutteluja ja ylilyöntejä. Tästä huolimatta Yölento on ihan kiva iltapala kaikessa arvattavuudessaan. Se on mutkattomuudessaan kuin nihkeänlämmin hodari kotoisalla kiskalla.

Arvosteltu: 15.09.2005

Lisää luettavaa