Elokuvan alussa lentokoneella lentävä Jedediah (Bruce Spence) ja tämän poika (Adam Cockburn) kaappaavat matkalaisen (Mel Gibson) kärryn ja tämä jää autiomaahan. Itsepintainen vaeltaja jonka nimeksi ilmenee Max kuitenkin hoippuu kauppapaikkaan, jonka kekseliäs nimi on Bartertown minkä sisäpoliittiseen kähmintään hän sotkeutuu ja jonka kahtena osapuolena on paikkaa virallisesti johtava Aunty Entity (Tina Turner) ja lihaksesta ja aivoista koostuva duo MasterBlaster (Angelo Rossitto & Paul Larsson). Valitettavasti Maxin moraali tunkee väliin, hän saa rangaistuksen ja sen seurauksena häntä aletaan pitää eristyksiin joutuneen yhteisön messiaana. Se taas aikaansaa melkoista sekaannusta ja Max rupeaa jälleen sankarilliseen tehtävään, jonka seurauksena häntä piestään, jahdataan, ammutaan ja jätetään aavikolle kuivumaan.
Kolmannessa seikkailussa Mad Max siirtyy sivistyksen raunioista lopullisesti uuteen, uudelleen järjestyvään yhteiskuntaan – ajattomaan joutomaahan. Samoin kaikki vanhan sivistyksen merkit ovat kadonneet elokuvasta, vaikka luonnollisesti tietotaitoa on jäljellä runsaasti. Post-apokalyptinen synkeys ottaa ison askeleen kohti post-post-apokalyptista maailmaa mikä muodostuu ja kasvaa vanhan raunioille. Lisäksi Miller rakentaa jyrkän kontrastin teknisen ja häikäilemättömän Bartertownin ja metsästys- ja keräilytaloudessa olevien eloonjääneiden välille. Tiukkaa toimintaleffan rytmiä kuitenkin Miller värittää muutamilla maagisen kauniilla hetkillä ja runsaammalla mustalla komedialla, joten pelkästä mäiskeestä ei ole kyse. Nämä suureellisemmat teemat jäävät kylläkin valitettavan vähiksi ja juonikin on melkoisen lattea, joten kyseessä ei ole mestariteos.
Mel Gibson on Max. Max on pragmaattinen ja kyyninen, mutta tämän karkean ja itsekkään olemuksen alla on ehtymätön rohkeus, suunnaton nöyryys ja ääretön uhrautuvaisuus. Hän tekee moraalisesti nuhteettoman sankarin tekoja pyytämättä mitään vastineeksi. Tämän mystisen ja hillityn sankarin vastapainona on post-post-apokalyptisen maailman räikeitä mielipuolia. Tina Turner on melkoisen räväkkä, Angelo Rossitto muodostaa Paul Larssonin kanssa uhkaavan duon jonka osaset toisistaan erotettuina ovat pelkästään säälittäviä.
Kolmas episodi Maxin elämästä irrottaa hänet lopullisesti joutomaistuneesta urbaanimiljööstä, jättää hänet aavikolle ja luo hänet legendaksi – legendaksi joka ei kuole, ei pysähdy eikä luovuta.
