Vihreä maili (1999)

Tässä on erinomainen esimerkki, kuina hyvästä kirjasta on saatu tehtyä hyvä elokuva. Tai oikeastaan loistava elokuva, sillä Vihreä maili on täydellinen. Sen pituuskaan ei vaivaa hetkeäkään, sillä roolisuoritukset, tarinointi, tapahtumat ja kaikki toimivat kaikki mahtavasti.

Stephen Kingin samannimiseen (tosin romaanin suomennos on Kuoleman käytävä) tarinaan todella uskollisesti perustuva Vihreä maili on Frank Darabontilta todellinen mestariteos. Sama mies ohjasi myös vuonna 1994 ensi-iltaan tulleen The Shawshank Redemptionin, joka sittemmin on saavuttanut todellisen kulttimaineen ja arvostuksen "maailman toiseksi parhaana elokuvana". Mielestäni Vihreä maili on näistä kahdesta vankilaelokuvasta kokonaisuutena parempi, vaikka itse tarinana se hieman jää Shawshankin jalkoihin. Joka tapauksessa molemmat ovat alunperin lähtöisin Stephen Kingin kynästä.

Vihreä maili on jokseenkin alakuloinen elokuva, jossa kuitenkin ajoittain tarjoillaan varsin monipuolisia kohtauksia, jotka pistävät hymyilyttämään. Vahvinta leffassa on kuitenkin näytteleminen, ja johtotähtenä kuolemaantuomittujen osaston johtajana toimii jokaisen amerikkalaisen unelmavävy Tom Hanks.

Kuolemaantuomittujen osastolle ja niin sanotulle Vihreälle mailille tuotu iso mustahipiäinen John Coffey (Michael Clark Duncan) on kertomuksen keskipisteenä, mutta kolme tuntia ei pelkästään keskity häneen. Syvällinen tarina, yliluonnolliset aspektit ja tunteikas loppu eivät luo mitään siirappista makua, vaan päinvastoin lyövät elokuvalle loistavan kliimaksin luoden varsin ikimuistoiseksi kokemukseksi. Vihreä maili on kaikki tähtensä totisesti ansainnut.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.04.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä
77 arvostelua

Stephen Kingin romaaneja on kyhätty elokuviksi hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Upean Avain Pakoon-sovituksen ohjannut Frank Darabont tekee jälleen laatutyötä ohjaamalla toisen Kingin kynäilemän vankilatarinan, Vihreän Mailin.

Yli kolmituntinen teos ei käy pituudestaan huolimatta tylsäksi, sillä paketti on kokonaisuudessaan erittäin toimiva. Hahmot ovat moniulotteisia ja uskottavia, tapahtumat koskettavia tavalla tai toisella ja näyttelijätyö ensiluokkaista. Tom Hanks tekee tapansa mukaan hienoa työtä, mutta varjoon eivät jää myöskään pienempien roolien esittäjät.

Hahmoista kaikkein sympaattisimpana pidin Eduard Delacroixia, teloistusta odottavaa vankia, joka "kesytti" pienen, Mr. Jingles-nimisen hiiren. Kuolemaantuomitun ja jyrsijän oli kuin osoitus hyvyyden ja toivon olemassaolosta myös paikoissa, joiden olettaisi sisältävän silkkaa pahuutta.

Vaikkei Vihreä Maili aivan ylläkään Shawshankin-tasolle, se ei taatusti petä ketään Kingin kirjoista tai poikkeuksellisen laadukkaasta draamasta pitävää. Kaikkein herkimmille katsojille elokuva ei välttämättä sovi, sillä muutama kohtaus iski tajuntaan aika lujaa, vaikka mistään väkivaltaeepoksesta ei olekaan kyse.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

dansemacabre
Käyttäjä
10 arvostelua

Eeppisen keston saavuttava Vihreä maili perustuu Stephen Kingin Kuoleman käytävä -novellisarjaan. Tarina sijoittuu 30-luvulle, kuolemaantuomittujen selliosastolle, jossa tapahtuu ihmeitä. No, juonesta ei sen enempää. Kingin kirjallisuudesta on räpöstetty filmille jos jonkinmoista tuotosta ja todella vaihtelevalla menestyksellä. Hirvittävista TV-kauhuista ihan sinne mestariteosten joukkoon.

Vihreä Maili kuuluu sinne parhaimmistoon. Itse asiassa nämä, ei niin kauhutarinat, ovatkin jostain kumman syystä toimineet myös valkokankaalla keskimäärin paremmin kuin ne varsinaiset kauhupätkät. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon: Shawshank Redemption (siis se Rita Hayworth -Avain pakoon, loistava leffa, ei niin loistava suomennos!), Stand by me, Dolores Claiborne ja Dead Zone. Tälläkin kertaa tarinaa on väsäämässä sama mies Rita Hayworthin takaa Frank Darabont.

Vihreässä mailissa on hyvä tarina, jonka takana ovat hyvät henkilöhahmot. Tom Hanks vetää rutiininomaisen pääroolin hyvänä ja rehtinä vanginvartija Paul Edgecompina. Mutta juttu ei onneksi nojaa vain tämän kikkaratukkaisen superstaran varassa. Kingimäiseen tyyliin henkilöhahmoja on paljon ja joka lähtöön. Jokaisella hahmolla on oma tärkeä paikkansa tarinassa. Itseasiassa leffa on poikkeuksellisen uskollinen kirjalle, oikeastaan paljoa ei ole jätetty pois. Siitä selittynee myös pläjäyksen reilu pituus.

nimimerkki: Tuut

Pisteet:
Arvosteltu: 28.01.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Tuut
Vieras

Vihreä Maili perustuu Stephen Kingin kirjaan The Green Mile, joka kertoo kuolemaantuomittujen viimeisistä hetkistä. Elokuvan päähenkilö on Paul Edgecomb (Tom Hanks), joka työskentelee vanginvartijana. Vankiosastolle tulee yliluonnollisia kykyjä omaava uusi vanki, John Coffey (Michael Clarke Duncan), joka on tuomittu kuolemaan kahden tytön taposta. Edgecomb kiinnostuu hänestä, ja näin elokuva alkaa selviämään katsojalle.

Leffan ohjaaja Frank Darabont on tehnyt loistavaa työtä, käsittämättömän fantastinen elokuva. Maailmassa olevat adjektiivit eivät riitä kuvaamaan tätä elokuvaa. Leffa käsittelee useita vankeja, mutta pääosassa Coffeyn lisäksi ovat "Villi-Bill" ja Eduard Delacroix (Michael Jeter.) Delacroix myöskin ottaa itselleen osastolla vierailevan hiiren lemmikikseen, ja alkaa kutsua tätä nimellä hra. Kulkunen (mr. Jingles.)

Elokuva on erittäin surullinen, ja poru on kurkussa useasti. Teloituksiakin nähdään, mutta raakuus on suurimmilta osin poistettu. Näyttelijäpuoli taasen - aivan uskomatonta. Ihan henkeäsalpaavaa. Tom Hanks vankilan "pomona", Paul Edgecombina tekee mielettömän roolisuorituksen. Michael Clarke Duncan vähä-älyisenä vankina on elokuvan paras ja uskottavin. Myös Michael Jeter Delacroixina on loistava, ja saa katsojan itkutunteet vallalle. Vanginvartijoista Percy Wetmore (Doug Hutchison) on kylmä ja ärsyttävä, jopa ehkä enemmän kuin alkuperäisteoksessä.

The Green Mile on todellakin, korostettuna erittäin surullinen ja kyllä allekirjoittanut aikaa hiljaa sitä katseli. Näyttelijäkaarti hoitaa hommansa paremmin kuin aikoihin, ja musiikki on tilanteisiin täysin sopivaa. Ohjaus on jumalainen, Darabont onnistuu luomaan itkuisen tunnelman koko elokuvaan. En ole aikoihin nähnyt elokuvaa, joka sykähdyttäisi minua näin. Vihreältä Maililta elokuvalta ei voi odottaa enempää, siitä huokuu täydellinen tunne, joka vain voimistuu jopa leffan lopputeksteihin.

Käsittämätöntä kyllä, The Green Mile pomppaa suoraan listojeni kärkeen. Tämä filmi voisi olla aivan arkista tapahtumaa, mutta Darabont tekee tästä melko synkän ja surullisen. Elämässäni en ole upeampaa elokuvaa nähnyt, ja sen suurempia paljastamatta elokuvan loppu on armoton. Tämä elokuva on klassikkoteos.

nimimerkki: Mokoma

Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Mokoma
Vieras

Ohjaaja Frank Darabontilla on ihmeellinen kyky luoda tunnelmaa sinne ,missä sitä vähiten odottaa löytyvän. Tarina sijoittuu Cold Mountainin vankilan kuolemaantuomittujen osastolle. Se kertoo osaston päivittäisestä elämästä, vangeista ja heidän vartijoistaan. Ripaus yliluonnollisuutta tuo kaavaan uusia tuulahduksia. Tom Hanks tekee vanginvartija Paul Edgecombina yhden vakuuttavimmista rooleistaan. Myös Michael Clarke Duncan onnistuu Coffeyn roolissa erinomaisesti.

Kun vertaa tämän elokuvan vanginvartijoita ja Darabontin aiemman teoksen (Rita Hayworth-Avain Pakoon) vartijoita keskenään, huomaa yhden suuren eron. Vihreässä Mailissa heillä on sydän paikallaan. Percy tosin jätetään tästä laskusta pois.

Elokuva etenee yhtä verkkaisesti, kuin vankien elämäkin. Kuvaus on rauhallista ja dialogi ihan kohdallaan. Pienistä asioista saadaan tehtyä muurien sisällä suurempia. Elokuvan pituus ei haittaa, sillä tarina osaa kiehtoa. Pienet tapahtumapiikit siellä täällä pitävät mielenkiinnon herpaantumattomana.

Ihmeitä tapahtuu. Stephen Kingin tekemästä kirjasta tehtiin loistava elokuva.

nimimerkki: Vega

Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Vega
Vieras

Vihreä maili perustuu Stephen Kingin novellisarjaan Kuoleman käytävä. Tämä on myös melko onnistunut Stephen King-filmatisointi. Tämän elokuvan ohjaaja Frank Darabont on myös ohjannut toisenkin Stephen Kingin kirjaan perustuvan elokuvan, Shawshank Redemptionin eli hölmömmällä suomititlella Rita Hayworth – Avain pakoon.

Vankilan kuolemantuomittujen osastolle tulee uusi vanki, John Coffey (Michael Clarke Duncan), joka on tuomittu sähkötuoliin kahden pikkutytön raiskauksesta ja murhasta. Vaikka mies onkin perhanan isokokoinen, niin hän on kuitenkin yllättävän rauhallinen. Vanginvartija Paul Edgecombe (Tom Hanks), joka kärsii virtsantientulehduksesta, kiinnostuu Johnista. Muutenkin seurataan vankilan asukkien ja vartijoiden edesottamuksia.

Henkilöt ovatkin varsin mielenkiintoisia. Vangeista erottuvat parhaiten John Coffeyn lisäksi Delacroix (Michael Jeter), jolla on hiiri. Sitten sinne tulee myös häijy Wild Bill Wharton (Sam Rockwell). Ja hän on varsin ikävä tyyppi vartijoiden kannalta. Häntä ollaankin vähän välistä pistämässä eristyskoppiin. Vartijoista voisin mainita lisäksi Percy Wetmoren (Doug Hutchison), joka on varsin ikävä tyyppi ja hänellä on suhteitta osavaltion kuvernööriin.

Myös näyttelijäpuoli on hyvää. Tom Hanks tekee jälleen kerran vakuuttavaa työtä. Michael Clarke Duncan, jota ei pahemmin laatuleffoissa nähdä, tekee loistavaa työtä John Coffeyna. Doug Hutchison saa Percyn vaikuttamaan jopa vieläkin veemäisemmältä tyypiltä kuin Percy on alkuperäisteoksessa. Ja myös muutkin näyttelijät ovat hyviä.

Myös toteutus on varsin hyvä. Elokuva on melko uskollinen alkuperäisteokselle. Elokuvan käsikirjoitus on erittäin toimiva. Myös teloitukset on saatu erittäin aidon ja häijyn näköisiksi. Mutta elokuvan rankimman teloituksen kohdalla käytettiin aivan liikaan vippaskonsteja vaikutuksen tehostamiseksi. Toiseksi ongelmaksi toteutuksessa muodostuu ihmetekojen toteutustapa. Ne ovat aivan liian disneymäisiä istuakseen näin vakavaan elokuvaan. Niissä kohdin olisi ollut varaa käyttää synkempää tyyliä.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
473 arvostelua

Ei ollut kovin yllättävää, että seitsemän Oscar-ehdokkuutta läpimurrollaan (Shawshank Redemption) kerännyt Frank Darabont iski kultasuoneen myös seuraajaleffallaan. Vihreä maili –nimeä totteleva vankiladraama oli laadukkaan leffavuoden 1999 kärkipaloja. Yllättävämpi taustatekijä sen sijaan on Stephen Kingin kirja, johon homma pohjautuu.
Vaikka King oli kirjaillut myös Shawshank Redemptionin, niin on muistettava, että melkeinpä yhdeksän kertaa kymmenestä King on se hemmo, joka itkee vuosikaudet kirjojensa adaptaatioiden surkeudelle. Ja monesti ihan aiheesta.

Tällä kertaa valitukseen ei ole aihetta: Darabont onnistuu kuusiosaista Kuoleman käytävä -teosta myötäilevässä tulkinnassaan. Mitään oleellista ei puutu, ja tunnelmallisimmat hetket on vangittu kankaalle. Lieköhän Darabontille ollut apua siitä, että jo vuonna 1983 hän ohjasi Kingiä lyhytelokuvan verran? Joka tapauksessa homma rullaa upeasti. Castingissa mukana on niin Tom "symppisroolien erikoismies" Hanks kuin uransa parhaan roolin vääntävä David Morse. Yllärikorttina toimii parimetrinen "kaappi" nimeltä Michael Clarke Duncan. Duncan nousi Armageddonin kokoisesta ulosteläjästä Bruce Willisin suosituksella suoraan potentiaaliseksi Oscar-voittajaksi.

Vartija Paul Edgecomb on tarinan pääjehu, ja Hanks näyttelee osan niin vakavasti ja tunteikkaasti kuin osaa. "Ossia" suoritus ei poikinut Philadelphiasta ja Forrest Gumpista kerättyjen pystien seuraksi (joskaan koko leffa ei lopulta yltänyt yhteenkään Oscariin). Hanksin tukena on pari oivaa tukipilaria, nimittäin harmaahapsinen Brutus Howell (Morse) ja varsinainen ureapää Percy Wetmore (Hutchison). Wetmoren hahmossa on vihaa herättäviä piirteitä parinkin leffapahiksen verran: kuulostaako sukulaissuhteilla mukana roikkuva, huolimaton, nynny itkupilli loistavalta vartijalta?

Vuosi on 1935 (originaalikirjassa muuten 1932, toisaalta kerrontavuosikin poikkeaa kolmella vuodella) ja tapahtumapaikkana on Vihreäksi mailiksi kutsuttava kuolemanselli. Limetinväriset lattiat loistavat ja vanha Sätky, viimeiset tuomiot langettava sähkötuoli, odottaa nurkassa kylmästi virnuillen. On sanomattakin selvää, että ilmapiiri laitoksessa ei ole kaikkein leppoisin tai tavanomaisin. Silti rennoimmat pystyvät lyömään leikiksi vielä kuoleman porteillakin.

Sävyltään tumman draaman kevennyksenä toimii vankien ystävä, pieni harmaa hiiri herra Jingles aka Kulkunen (laji taitaa olla Mus Musculus). Vihreiden lattioiden halki viilettävä hiiri tuntuu olevan osalle kuolemaa odottavista se viimeinen ystävä, jolle maallista taakkaa voi purkaa. Ja katsojalle pieni hiirulainen on todella kiehtova osa tarinaa, olettaen toki, että hiirifobia ei suuremmin vaivaa.

Michael Clarke Duncanin esittämän lempeän ja lapsekkaan jätin kohtalo on tarinan päätapahtuma, mutta hiirenkesyttäjäksi alkava Del ja muutkin vangit saavat osansa kakusta. Kakusta, josta ainoa poispääsy on kuolema.

Filkan kirkkaat värit hieman pehmentävät yleisotetta, vaan tummana se silti pysyy. Ja juuri Coffey-jätti ihmekosketuksineen tuo leffaan sen Stephen King –tarinan fantasiaosan. Pienen erikoismaininnan ansaitsee Chuck Barristakin näytellyt Sam Rockwell porukan hulluimpana tapauksena. Rockwellin hullut ilmeet ja replat painuvat historian kirjoihin - ja katsojien mieliin.

Lähes 60-vuotias Kauhun kuningas saa siis katsoa tyytyväisenä Vihreää mailia. Samoja positiivisia aatoksia saa ajatella myös yleisö, jota hemmotellaan hetkittäin suurestikin. Ihmeet synkässä kalterien peittämässä maailmassa voivat olla kauniita. Koskettavia ja jopa surullisia fiilarreita luovia. Lopun traagisuutta ei poista mikään. Ei Thomas Newtonin taustalla vaaniva kaunis score tai kestoon nähden tiivis kerronta, sillä "Jokainen on elämälle kuoleman velkaa". Tämä kylmän suihkun lailla iskevä tragedia on taas sitä puhuttelevaa "kaunista rumuutta". Katsokaa, hämmästykää, tuntekaa Vihreän mailin voima. Kolme tuntia hujahtaa kuin se 1609 metrin matka, jota mailiksi kutsutaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.05.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
695 arvostelua

Eeppisen keston saavuttava Vihreä maili perustuu Stephen Kingin Kuoleman käytävä novellisarjaan. Tarina sijoittuu 30-luvulle, kuolemaantuomittujen selliosastolle, jossa tapahtuu ihmeitä. No juonesta ei sen enempää. Kingin kirjallisuudesta on räpöstetty filmille jos jonkinmoista tuotosta ja todella vaihtelevalla menestyksellä. Hirvittävista TV-kauhuista ihan sinne mestariteosten joukkoon.

Vihreä Maili kuuluu sinne parhaimmistoon. Itse asiassa nämä, ei niin kauhutarinat, ovatkin jostain kumman syystä toimineet myös valkokankaalla keskimäärin paremmin kuin ne varsinaiset kauhupätkät. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon: Shawshank Redemption (siis se Rita Hayworth -Avain pakoon, loistava leffa, ei niin loistava suomennos!), Stand by me, Dolores Claiborne ja Dead Zone. Tälläkin kertaa tarinaa on väsäämässä sama mies Rita Hayworthin takaa Frank Darabont.

Hyvä tarina jonka takana ovat hyvät henkilöhahmot. Tom Hanks vetää rutiininomaisen pääroolin hyvänä ja rehtinä vanginvartija Paul Edgecompina. Mutta juttu ei onneksi nojaa vain tämän kikkaratukkaisen superstaran varassa. Kingimäiseen tyyliin henkilöhahmoja on paljon ja joka lähtöön. Jokaisella hahmolla on oma tärkeä paikkansa tarinassa. Itseasiassa leffa on poikkeuksellisen uskollinen kirjalle, oikeastaan paljoa ei ole jätetty pois. Siitä selittynee myös pläjäyksen reilu pituus.

Siis Rita Hayworthista tuttu tunnelma on siis tallella. Ihan samaan tämä pläjäys ei kuitenkaan yllä. Itse tarina ja toteutus ovat loistavia, ehkä liiallinen pituus hieman häiritsee. Varsinkin elokuvan loppuosuus olisi kaivannut pientä tiivistämistä. Kingin kirjallisuuden ystävänä on aina huojentavaa huomata että äijän teoksista saadaan aikaan myös hyviäkin elokuvia. Ehkä King ei olekaan niin huono kuin viisaammat väittää...

Pisteet:
Arvosteltu: 09.03.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua