Tyttö sinä olet tähti (2005)

Vuonna 2005 pankin räjäyttänyt suomifilmi Tyttö sinä olet tähti sai 8 Jussi-ehdokkuutta, veti yleisöä teattereihin magneetin lailla ja sai kriitikoiden ylistykset puolelleen. Nuorelle katsojayleisölle suunnattu humoristinen rakkausdraama voi kuitenkin koskettaa kaikkia, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Niin se kosketti myös minuakin.

"Mut ku, eihän R'n'B oo niinku musaa, sehä on enemmänki sairaus joka pitäs hävittää maailmasta."

Nelli (Pamela Tola) on isin ja äidin silmäterä, jolla on kunnollinen unelmavävy poikaystävänään ja lääkiksen pääsykokeet tulossa. Elämä sujuu loistavasti ja suunnitelmat näyttävät tietä turvalliseen tulevaisuuteen. Nellillä on kuitenkin haaveena kivuta kuorotytöstä kansainväliseksi R'n'B-staraksi, jolloin neuvoton tytön tyllerö pestaa nuoren ja lahjakkaan lauluntekijä DJ:n Sunen (Samuli Vauramo) väsäämään kanssaan demoa.

Juoni ei todellakaan ole hääppöinen, vaan suorastaan äärimmäisen kliseinen ja imelä. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, vaan romanttisesti rakennettu rakkaustarina suorastaan roihahtaa tuleen, jota kriitikoiden on mahdotonta sammuttaa. Ajatus tuoda kaunis ja maailman vain pinnallisin puolin nähnyt tyttönen Suomen "underground" hiphop-piireihin on todella hyvä idea ja mikäs sen parempaa kun vastapuolena on sympaattisen rento lökäpöksy. Tähän lisätään vielä annos unelmiin tähtäävää nuoruuden voimaa, joka on lähes yhtä viatonta kuin lapsen nauru.

Pidän todella paljon siitä, että leffaa varten on väsätty ihan oikeaa musiikkia ja pari näistä on ihan kuunneltavaa tavaraa. Koko leffahan on hyvin hoppityylinen ja musa sen mukaista, mutta itse en räppiä ja R'n'B:ta henkeen ja vereen vihaava ihmisenä edes ärsyyntynyt musapuolesta. Se vain sopii tähän teokseen kuin nenä päähän, sitä ei kukaan voi kiistää. Ei siis tarvitse olla hoppari pitääkseen tästä elokuvasta.

Samuli Vauramo osoittautuu leffan myötä lahjakkaaksi nuoreksi näyttelijäksi, jolle on helppo povata ruusuista tulevaisuutta. Pamela Tola hoitaa myös roolinsa hienosti ja kaksikon yhteispeli sujuu täydellisyyttä hipoen. Sivuroolien näyttelijät eivät nouse mitenkään esille, vaikka täydentävätkin taustaa mukavasti.

Itsekin leffassa vilahtava ohjaaja Dome Karukoski on nuori, mutta ilmeisesti todella kunnianhimoinen nouseva ohjaaja, joka tekee kameran toisella puolen upeaa työtä. Sisältö ja tarina on rakennettu juuri niin hienotunteisesti kuin vain toivoa sopii, eikä lopputuloksesta voi olla nauttimatta.

Tyttö sinä olet tähti -elokuva sisältää "sitä jotain", jota ei sanoin pysty kuvailemaan. Nuoret lahjakkuudet ovat liimanneet yhteen palaset vanhasta kunnon rakkaustarinasta ja lisänneet siihen jotain omaa ja persoonallista. Aihe on iätön ja tulee kiinnostamaan ihmisiä aina. Siitä huolimatta rakkaudesta ei ole helppoa tehdä elokuvaa, koska ylilyönteihin on niin helppo sortua ja sopivan parin löytämisessä on myös aina omat haasteensa. Tyttö sinä olet tähti on hyvän tuulen leffana juuri täydellinen, jonka voi katsoa aina kun romanttiselle päälle sattuu.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Boy From Shadows
Tykittäjä
143 arvostelua

Melkeinpä aina, kun teattereihin eksyy uusi toimintaelokuva, käy meikäläisellä mielessä, että jospa tämä mättöpätkä olisikin se, joka nostaisi actiongenren kaikenmaailman xXx:ien suosta ja palauttaisi wanhanaikaiset, hilpeät kieli poskessa-kasarimäiskeet takaisin valtaan. Harmi vain, että kerta toisensa jälkeen joudun pettymään. Sama tuntuu käyvän myös aina, kun eksyn jostain syystä katsomaan uuden, nuorille suunnatun kotimaisen filmin.

Ruoditaan nyt sitten taas kunnolla. Ensinnäkin, elokuvan typerä, yllätyksetön ja äääärimmäisen kliseinen juoni ärsyttää syvästi. Tarina rikkaan perheen tytöstä, jonka elämä on tyhjää, mutta joka onneksi tapaa slummeissa kasvaneen kundin, jonka avustuksella tyttö oppii jotain elämästä, on älyttömän korni. Herttainen draama ei repäise kertaakaan koko kestonsa aikana, vaan tarina kulkee valmiiksi tallattuja latuja aina lopputeksteihin saakka, onnistumatta yllättämään kertaakaan. Tästä seuraa väkisinkin tylsistyminen.

Henkilöhahmoillakaan ei TSOT juhli. Rikas ja (=mutta) kiltti tyttö Nelli, sekä hiljainen ja juro hiphop-DJ Sune toki kasvavat kivasti ihmisinä filkan edetessä kohti loppuaan, ja Nellin porvaripoikaystävä on tosi särmätön kuten varakkaan henkilön kuuluu ollakin, ja urpot, mutta sydämeltään kultaiset räppäridorkat Isukki ja Kondis jaksavat naurattaa muutamaan otteeseen, mutta lökäpöksyt eivät oikein tahdo erottua viime vuosien kotimaisten elokuvien kirjavasta sivuhenkilöjoukosta millään tavoin.

Eipä silti, ei TSOT todellakaan ole "ihan paska", kuten joku asian ilmaisisi. Kautta linjan hyvä näyttelijäntyö ja muutama kankeahkoon dialogiin tiputettu huippuläppä ("Mut siis... eihän r'n'b oo musaa, ku siis sehän on sairaus, joka pitäs kitkee maailmasta.") pelastavat sen, mitä pelastettavissa on, ja näin pläjäyksen jaksaa jopa katsoa loppuun asti. Ehkä.

Elokuvan suurin ongelma on ehdottomasti se, että tekijöillä ei oikein ole ollut ideoita. Tai jos onkin, niitä ei ole onnistuttu siirtämään valkokankaalle kovin onnistuneesti. Vaikka intoa elokuvaan ja rakkautta sen aiheeseen on selkeästi ollut mukana ja paljon, ei koko jutussa ole yhtä, kantavaa ideaa, ajatusta, jonka pohjalle puolitoistatuntinen filmi rakentaa, tai sisältöä nimeksikään. Toivotaan silti selvästi hemmetin lahjakkaalle näyttelijäporukalle ja ohjaajalle onnea ja parempaa menestystä jatkossa, toivoa selkeästi on.

Ja ainiin, itse vihaan räppiä ja r'n'b-musaa sydämeni pohjasta. Tässä osasyy ärsytykseen, jonka filmin katsominen paikoittain aiheutti.

Pisteet:
Arvosteltu: 07.12.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Nelli (Tola) on nk. kermaperse, isin ja äidin lempilapsi, jonka koulutie näyttää johtavan suoraan lääkikseen ja poikaystäväkin on se sama kiva tyyppi, jonka vanhemmat ovat hyväksyneet. Sitten eräänä päivänä Nelli alkaa haluta oikeaksi R'n'B-starbaksi, sillä onhan hän laulanut kuorossa ja vaikka mitä. Levytyssopimusta vain on vaikeampi saada, ellei tähtikandidaatilla ole edes demoa tarjota. Onnekkaan sattuman kautta Nelli törmää räppiä töikseen rustaavaan Suneen (Vauramo) ja keikistelee tämän hiljaisen jörrin avukseen. Sune auttaa Nelliä tekemään demon, mutta ei tietenkään maksutta. Maksupuoleen liittyy Sunen ja hänen kaveriensa (Milonoff & Saartamo) lyömä veto, jonka hävitessään Sune saisi vissisti kuulla homottelua lopun ikäänsä.

Pekko Pesonen on kirjoittanut perin juurin perinteisen stoorin rakastumisesta ja tähdeksi tulemisen vaikeudesta. Elokuvan dialogi on kuitenkin melko notkeaa (kiitos taiten käytetyn improvisoinnin) ja näyttelijät sen verran karismaattisia, että sen Romeo ja Julia-osuudet ja tähtitehtailun pintapuolisen käsittelyn voi antaa anteeksi.

TSOT:n soundtrack on yhdellä sanalla sanoen räpikäs. Jukka Immosen ja monen muun nimekkään musiikkipuolen ihmisen sävellystyö on miellyttävää kuunnella myös toisenlaisesta musiikista (ts. ooppera, operetit ja muu "hauska") kiinnostuneen mielestä.

Vaikuttaa siltä, että siinä missä suomiräppi on parantunut vuosien kuluessa, on myös elokuvakerronta saanut uudenlaista rentoutta. Dome Karukoskelle tämä on esikoispitkä ja opiskelurupeamansa päätöstyö. Tiettävästi Dome räppää itsekin, kuten tämän elokuvansa päähenkilöt, ja mikäli mies onnistuu siinä läheskään yhtä hyvin kuin ohjaamisessa, häntä voisi luonnehtia peräti näppäräksi. Ainakin tällaisen keveämmän leffan tekeminen häneltä näyttää sujuvan. Muunlaista tuotantoa nähtäneen toiste.

Palatakseni elokuvan näyttelijöihin, he tosiaan tihkuvat karismaa. Pamela Tola on Nellinä suorastaan säkenöivä. Ei ole ollenkaan ihme, että tällä neitokaisella on vientiä produktiosta toiseen. Täydellinen hän ei suinkaan ole, mutta pieni rosoisuus on oikeastaan ihan persoonallista. Persoonallisuutta löytyy myös Samuli Vauramosta, joka esittää perisuomalaista jurottajaa kuin olisi sellainen siviilissäkin. Luultavasti miehestä löytyy myös muita puolia. Toivottavasti hän pääsee niitä myös näyttämään. Ainakin Vauramo on tarpeeksi hot saadakseen suurehkon lauman teinityttöjä hihkumaan innosta. (Joka tapauksessa allekirjoittaneen olisi tehnyt mieli, mutta korrektius tietysti ennen kaikkea...)

Sivuosanäyttelijät suoriutuvat tehtävistään epätasaisemmin, mutta elokuvasta välittyvä hyvä tekemisen fiilis pelastaa paljon. Erityismaininnan saa tällä erää Mikko Kouki, jonka esittämä levy-yhtiöpamppu on niin hillittömän inha tyyppi, että on suorastaan ihme miten mies onnistuu pitämään roolinsa noinkin realistisen oloisena.

Yhteenvetona voisi TSOT:ia kutsua pirteäksi vaihtoehdoksi. Jotakin leffan hyvyydestä kertoo sekin, että yleensä melko nirsona kuluttajana tunnettu allekirjoittanutkin aikoo sännätä ostamaan sen DVD:n, kunhan se saapuu kauppojen hyllyille.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.10.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
643 arvostelua