Pahuuden kartano (1999)
- Alkuperäinen nimi:
- The House on Haunted Hill
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- William Malone
- Pääosissa:
- Famke Janssen, Geoffrey Rush, Peter Gallagher, Taye Diggs
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 90 min
- Genret:
- Komedia, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (103):
Oma pikatuomio
Elokuvien uudelleenfilmatisointi on kuin taideteoksen päälle ulostaminen, se voi tehdä joko hyvää, pahaa, tai sillä voi olla kulttuurista arvoa. Vuoden 1958 kauhuklassikon kalkkkuna-inkarnaatio ei anna pienintäkään mahdollisuutta katsojalle pitää tästä elokuvasta. Kovasti shokkiefekteillä sekä verellä kaupattu kikkare ei saa edes gorenälkää pois, saatika pelottamaan. Ihan näin vinkkinä elokuvan tekijöille, että ne tärisevät kummitukset sun muut kummajaiset voi jättää ihan huoletta Toolin musiikkivideoiden ominaiskuvastoon.
Geoffrey Rushin esittämä Price (kunnianosoitus edesmennyttä Vincentiä kohtaan?) kutsuu viisi toisilleen tuntematonta, toinen toistaan enemmän karrikoitua vajaamielistä juhlimaan syntymäpäiviään entisessä mielisairaalassa, jonka kohtalo on varsin harmillinen. Luonnollisesti nämä älykääpiöt jäävät loukkuun taloon, tähän ei ole suhtauduttava muulla tavalla kuin tutkimalla skeptisesti tuhahdellen pimeimpiä käytäviä. Viimeistään tässä vaiheessa moni hautaa kasvonsa kämmeniinsä ja ihmettelee syntymäänsä kiroten, miksi juuri Rushin piti osua tähän elokuvaan, hyvä näyttelijä hukkaan.
Pahuuden Kartano on erittäin hyvä esimerkki, miten huonosti voi kauhuelokuvan tehdä, potentiaalin tuhlaamisesta puhumattakaan. Kaikki puuttuvat epäkohdat yritetään paikata heittelemällä ruudulle verta, visvaa ja tissejä, tämä ei vain toimi. Toisaalta yritetään nojautua siihen, että kyseessä on "vain tavallinen kauhukartanoleffa", tämäkin tukijalka kaatuu siihen, että hela paskasta yritetään tehdä mahdollisimman moderni ja hieno. Todella hieno teko olisi ollut jättää koko elokuva tekemättä.
Tylsää haahuilua, hitusen verta, mukaskitsoja kohtauksia, kliseitä, tissejä, sekä pari melko toimivaa kamerajippoa, jos tätä haet kauhuelokuvaltasi, ole hyvä ja marssi lähimpään vuokraamoon (itse bongasin 2€ hintaan alelaarista). Mikäli etsit hyvää, toimivaa ja ennalta-arvaamatonta elokuvaa, tästä et löydä mitään edellisistä kriteereistä.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.02.2008
Katsottu: Kotona
Ensinnäkin, miksi ihmeessä leffan suomenkieliseksi nimeksi on annettu Pahuuden kartano? Alkuperäinen nimi on The House on Haunted Hill eli talo kirotulla kukkulalla. Toiseksi, parasta antia leffassa ovat efektit ja kuvauksella leikittely.
Elokuva alkaa hyvin: Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä, jolloin Kalifornian osavaltiossa kukkulan laella sijaitsevassa valtassa laitoksessa silvotaan vankia, nöyryytetyt ja sadistiset vangit karkaavat kopeistaan ja kiduttavat henkilökunnan hengiltä. Talo hyljätään pian sen jälkeen vuosikymmeniksi, kunnes miljonääri Stephen Pricen(Rush) vaimo Evelyn(Janssen) päättää pitää syntymäpäiväpippalonsa siellä. Jokin menee pieleen: Kutsuttujen henkilöiden sijasta taloon saapuu aivan tuntematon joukko ihmisiä viettämään pippaloita. Tähän asti juoni on hyvä. Yhtäkkiä, yllätys yllätys, he jäävät taloon loukkuun. Siivoojat tulevat vasta aamulla ja yön yli on selviydyttävä hengissä tässä kirotussa hourulassa.
Tässä kohtaa tapahtumia alkavat epäloogisuudet, hölmöydet ja päähenkilöiden irrationaalinen käyttäytyminen. Tämä on tarkoitettu puhtaasti kaupalliseksi elokuvaksi ja siinä se onnistuu. Hyvät lähtökohta-ainekset ja taalat on pilattu tekemällä tällainen teinikauhuleffa. Tällainen oikein itkettää minunlaistani hyvien kauhuleffojen ystävää.
nimimerkki: Galeazzo
Pisteet:
Arvosteltu: 24.04.2005
Katsottu: Kotona
Vuoden 1958 William Castlen ohjaaman ja Vincent Pricen pääosittaman kauhuelokuvan uudelleenfilmatisointi. Alkuperäistä en ole nähnyt, mutta uskon sen olevan huomattavasti parempi kuin tämän. Upporikas 6 huvipuiston omistaja Price (Rush) kutsuu viisi ihmistä yöpymään vanhaan, 1930-luvulla mielisairaalana toimineeseen kartanoon, joka sijaitsee... jeps, kukkulan huipulla. Jos he selviävät yön yli, he saavat miljoona taalaa per selviytyjä. Jos kuolee, häviää, eikä saa mitään. Loogista.
Pahuuden kartano on hienosti kuvattu, mutta toteutus ja erityisesti tietokone-efektit ovat todella kökköjä. Elokuvan hyviä puolia ovat muutama melko pelottavakin kohtaus, kellarin upean synkkä lavastus, sekä runsas määrä gorea, josta tämä saakin minulta tuon puoli palluraa lisää. Ei todellakaan mikään hyvä kauhu-elokuva, mutta verta on todellakin kiitettävä määrä ja porukan ainoa ammattimies Geoffrey Rush on roolissaan sopivan kaheli. Ei tarjoa kauhun genreen mitään uutta, vaan on jälleen yksi keskitasoa huonompi elokuva, joka on täytetty nuorilla ja varsin tuoreilla näyttelijöillä, jotka varmasti kolahtavat paremmin sille suunnattuun kohdeyleisöön. Mitäänsanomaton kokemus.
nimimerkki: Population1
Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2004
Katsottu: DVD
