Menetetty maa (2007)

Tiivistunnelmainen ralli säestettynä upeilla näyttelijöillä, terävällä dialogilla ja kauniilla maisemilla.

Coenin veljesten toistaiseksi menestynein elokuva Menetetty maa tyhjensi 2007 vuoden Oscar-gaalan. Mukaan gaalasta tarttuivat parhaan elokuvan, parhaan käsikirjoituksen, parhaan ohjauksen ja parhaan miessivuosan palkinnot. Menetetty maa on saanut muutenkin paljon kehuja kriitikoilta ja on arvostetun leffaraamatun IMDb:n top 250-listalla sijalla 79. Jo pelkän laajan hypetyksensä ansiosta, olin odottanut kuin kuuta nousevaa, hetkeä jolloin pääsisin katsastamaan tämän "ehkäpä" mestariteoksen. Hypetyksen lisäksi mielenkiintoa lisäsivät nimekkäät ja hyvät näyttelijät. Varsinkin kolmikko Tommy Lee Jones-Javier Bardem-Josh Brolin vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Ja tietenkin itse ohjaaja- ja käsikirjoittajaveljekset Joel ja Ethan Coen, joiden elokuvien menestys on hyvin tiedossa.

Ahneus on paha synti. Liiasta ahneudesta voi syntyä pysäyttämätön väkivallan kierre, jolloin kenenkään henki ei ole enää minkään arvoinen, eikä sana "laki" merkitse enää mitään. Tämän tietää muuan asuntovaunussa asusteleva metsästäjä Llewelyn Moss (Josh Brolin) kiusallisen hyvin. Kesken metsästysretken Llewelyn löytää sattumoisin verisen rikospaikan keskellä Teksasin karua aavikkoa. Verisiä ruumiita, pieleen mennyt huumekeikka, kaksi miljoonaa dollaria riihikuivaa käteistä, eikä Llewelyn voi vastustaa kiusausta. Siitä hetkestä lähtien, kun Llewelyn vie rahat, aloittaa psykopaattinen "kaasupullo-murhaaja" Anton Chigurh (Javier Bardem) verisen teurastusretkensä päätavoitteenaan murhata rahat vienyt liero. Edes viranomaiset eivät pysty pysäyttämään Chigurhin ruumiiden täyttämää tapporetkeä. Samalla paikkakunnan sheriffi Ed Tom Bell (Tommy Lee Jones) yrittää pysyä mystisten murhien tasalla ja löytää Chigurhin. Mutta kuinka lopulta käykään?

Huolimatta valtavasta hypetyksestä Menetetty maa jättää pienen pettymyksen maun suuhun. Se ei vastannut täysin ennakkoon jo korkealle asetettuja odotuksia, mutta onnistuu siitä huolimatta olemaan varsin jännittävä ja kauttaaltaan onnistunut pätkä. Ainakin visuaalisesti Menetetty maa on todella onnistunut. Teksasin karut ja hiekkaiset aavikkomaisemat näyttävät silmiä hivelevän kauniilta. Maisemat korostuvat varsinkin elokuvan alussa, jossa aavikkoseutuja on haluttu näyttää pitkillä pysäytyskuvilla. Tämä antaakin heti alussa tarinalle varsin elegantin ja kiehtovan miljöön. 80-luvulle sijoittuva tarina on myös todella aidon ja realistisen oloinen. Pitkät, korolliset bootsit, olkihatut, tiukat farkut, kauluspaidat... ainakin vaatetuksen osalta teksasilaisuus ja 80-luku korostuvat erittäin aidontuntuisesti. Myöskin näyttelijöiden käyttämä Länsi-Teksasin aksentti kuulostaa hienolta ja aidontuntuiselta ja lisää tuntuvasti ajankohtaisuutta tarinaan.

Menetetty maa on kokonaisilmeeltään varsin synkkä. Coenin veljekset päättivätkin kokeilla parin hauskahkon komedian jälkeen, hiukan vakavasävyisempää ja väkivaltaisempaa tyyliä. Menetetty maa on koko kestonsa ajan erittäin vähäilmeinen ja piinaavan jännittävä. Varsinkin Chigurhin ja Llewelyn takaa-ajo motellihuoneesta Teksasin yöhön pitää katsojan takuuvarmasti penkin reunalla ja saa hengityksen pysähtymään jännittävyydellään. Coenit eivät olleet myöskään halunneet sulkea verta eikä väkivaltaa pois ollenkaan. Elokuva alkaakin välittömästi brutaalilla tappokohtauksella, joka todistaakin Coenien uuden, suoraviivaisemman tyylin. Myös aseet paukkuvat kovaan tahtiin ja Chigurhin käyttämä "kaasupullo-ase" on todella erikoislaatuinen, oudolla tavalla tyylikäs ja machomainen.

Coenien veljesten käsikirjoitus on sovitettu alunperin Cormac McCarthyn kirjoittamasti kirjasta: No Country for Old Men. Coenien käsikirjoitus on erittäin tarkkaa ja huoliteteltua. Se sisältää loistavaa dialogia, jossa elokuvan sisäinen, "näkymätön" teema korostuukin. Sitä ei saata huomata heti ensimmäisellä katsomiskerralla, allekirjoittaneelta se vaati toisen, tarkkaavaisemman yrityksen. Coeneilla on vahva ote tarinaansa koko sen kahden tunnin kestonsa ajan, eikä tuo ote lipsu missään vaiheessa. Tarinankulku on erittäin hidastempoista ja rauhallista, jolloin asiat tuodaan katsojien silmille kärsivällisesti ja yhtään hoppuilematta. Musiikkia elokuvassa soitetaan äärimmäisen vähän. Sen ansiosta katsoja kokee aitoa jännitystä ja jopa pientä karmivuuttakin elokuvan jännimmissä kohtauksissa. Tai toisaalta, katsoja voi kuulla omat sydämenlyöntinsä mikä saattaa olla myös suuri syy intensiivisyyteen.

On sanomattakin selvää, että näyttelijät nostivat suuren määrän Menetetyn maan tasoa. Varsinkin Oscarin arvoisen suorituksen tehnyt Javier Bardem on jäätävän kylmä ja aidosti pelottava esittäessään totaalisesti vinksahtanutta murhaajaa Chigurhia. Myöskin kiitettävän arvoiset roolisuoritukset tekevät vanha konkari Tommy Lee Jones ja pääosassa oleva Josh Brolin. Kaksikko näyttää todellakin aidosti teksasilaisilta aksentteineen, vaatetuksineen ja elkeineen. Tommy Lee Jones on hiljainen ja mietiskelevä konkaripoliisi joka yrittää saada jonkinlaisen järkeväpätöisen selityksen alati jatkuvalle murhakierteelle. Brolin taas hyvin hermonsa piettävä ahdinkoon joutuva viaton metsästäjä, joka vain sattui väärään aikaan, väärään paikkaan. Tai no toisaalta mies kyllä saa syyttää itseään, sillä ahneus ja rahanhimo veivät henkisessä taistelussa selätysvoiton, minkä vuoksi Llewelyn joutuu pakenemaan kaupungista toiseen henkensä kaupalla.

Menetetty maa sisältää pari mielenkiintoista seikkaa. Ensinnäkin päänäyttelijäkolmikko ei esinny kertaakaan yhteisissä kohtauksissa. Tai tarkemmin sanottuna heitä ei näy yhtäaikaa ruudulla. Tämä lisää todellakin elokuvan salaperäisyyttä ja mystisyyttä ja tuo katsojalle aavemaisen tunnelman. Myöskin em. musiikin vähäinen määrä oli mielenkiintoista huomata. Musiikkia ei todellakaan kuulu kuin erittäin vähän, suurimmilta osin pelkästään lopputeksteissä. Tämä tuo katsojalle rauhallisen tunnelman ja antaa tilaa dialogille ja katsojan mielikuvitukselle, sillä musiikki ei ole normaaliin tapaan vaikuttamassa ajatusten ja jännityksen tasoon temmollaan, taikka sävyllään. Katselu on siis periaatteessa täysin neutraalia.

Suureksi harmiksi joudun sanomaan, että Menetetty maa ei onnistu olemaan täydellinen elokuva. Ei, vaikka se kuinka sitä sinnikkäästi yrittäisikään. Elokuva hyytyy loppukirissä ja loppu menee turhaksi pölöttämiseksi, jonka tarkoituksena on tutkia henkistä kärsimystä, häviötä... sun muuta hömppää. Eli lapsenmaisesti sanottuna Menetetty maa sisältää tylsän lopun. No, oli asia lapsenomainen tai ei, se on kieltämättä aika totta. Kun katselu loppuu, olo on tyhjähkö ja vajaa niinkuin jotain järisyttävää olisi jäänyt vielä puuttumaan. Elokuva järisyttää aina alusta puoleenväliin saakka, sitten tunnelma onkin varsin alavireistä ja tyyntä ja mieliala kuin surkean katusoittajan: apea ja pettynyt. Pienellä parantelulla Menetty maa olisi voinut olla melkoista rallia aina loppusekunneilla saakka, jolloin se olisi voinut olla hyvinkin parempi. No, eipä auta itku markkinoilla sanoo vanha kansansanonta, Menetetty maa on kaikesta huolimatta tiivistunnelmainen ralli säestettynä upeilla näyttelijöillä, terävällä dialogilla ja kauniilla maisemilla.

E-Mies
Tykittäjä, 49 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.10.2008
Katsottu: Kotona

Surumielisen komea Coen-leffa, jonka periaatteisiin nojaava murhamies Chigurh kruunaa.

Veljespari Coen & Coen onnistuu elokuvissaan olemaan yhtä aikaa oivaltavan hauska sekä synkistelevä tavalla, joka sopii näille pohjoisille leveyspiireille kuin kirves ja halko luentosaliin. Duon tuorein ja mainetta niittänyt elokuva Menetetty maa (eli No Country for Old Men) napsaisee palasen pois totutusta letkeästä kerronnanotteesta ja kurkottaa yllättävän synkkiin mielenmaisemiin.

Menetetty maa tiivistyy kolmeen mieshahmoon: kertojaroolia saavaan sheriffi Ed Tom Belliin (Tommy Lee Jones), huumevälienselvittelyn rahojen kanssa pakenevaan vietnamveteraani Llewelyn Mossiin (Brolin) sekä päähuomion varastavaan sekopäähän nimeltä Anton Chigurh (Bardem). Jokainen kolmikosta edustaa erilaista miestyyppiä, mutta onhan niitä yhtäläisyyksiäkin, mm. päälle lyövä surumielisyys, joka puskee leffaa eteenpäin. Tommy Lee Jonesin hahmon raskasmielinen huokailu menee jopa hieman yli tai ei ainakaan saavuta sitä fiilistä, mikä tämän luokan leffassa pitäisi olla oletusarvo. Brolinin viiksekäs sotaveteraani Kyllä minä hoidan tämän, ole sinä akka hiljaa ja mene äitilles -asenteineen paikkaa paljon, ja muutenkin Brolinin hieno roolityö tuntuu jääneen suotta muiden jalkoihin. Suurin syy tähän unohdukseen on tietenkin Espanjan suuruus J. Bardem, jonka suoritus on kieltämättä häpeilemättömän maaninen. Jokainen ilme ja jokainen siirto kertovat pakkomielteisen ja vähäpuheisen miehen tarinaa koruttomasti. Periaatteen mies -termi saa kokonaan uuden määritelmän.

Vuoteen 1980 sijoittuva elokuva soljuu eteenpäin hitaahkosti, mutta lyö korttinsa pöytään kriittisissä kohdissa asenteella. Tietyllä tapaa on kyse siitä kuulusta puhtaasta (eli ts. likaisesta) äijäelokuvasta, jossa äijillä ei katsekaan värähdä, vaikka nahka on täynnä hauleja ja perässä on tappajista tunteettomin. Toisaalta elokuva yltää myös laajemmalle: aavikoiden karuudessa ikuistetaan kauniita maisemia ja välillä käänteet tuntuvat kumpuavan kuin jonkin kaihoisan ja realistisen rankan runon säkeistä.

Pahimmillaan Menetetty maa tuntuu esittävän uudelleen sitä jo vaikkapa Fargossa nähtyä peräkylän junttiuden dialogia (sivuhahmojen sanailun ja kuoleman vuorottelu) tai esittävän samoja puitteita vain lumesta ja kylmästä riisuttuna. Silti leffa toimii ja aseet laulavat. Taustalla ääninauha on karu ja hiljainen jättäen tilan sankareille. Bardem ikuistaa monella tapaa Chigurh-tappajan ristiriitaisten pahishahmojen joukkoon. Miltään puhtaalta Oscar-voittajaklassikolta leffa ei sen sijaan tunnu, ei edes Coenien laadukkaan filmografian parhaalta leffalta, vaan ainoastaan varmalla otteella vedetyltä tarinalta miehistä, jotka tekevät sen minkä voivat, mutta tuntuvat menettävän vereen tahritun maansa silti. Coenien rautainen perusote leffantekoon puolestaan ei tunnu katoavan mihinkään.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.11.2008
Katsottu: Kotona

Lähes täydellisen onnistunut ja täysin omaperäinen rikos-jännäri, josta ei mustaa huumoria puutu.

Ohjaaja veljekset Ethan & Joel Coen ovat iskeneet täysillä suoraan kultasuoneen uutukaisellaan Menetetty Maa (No Country For Old Men),joka nousee yhdeksi kaksikon parhaimmista elokuvista. Cormac McCarthyn palkittuun romaaniin perustuva Menetetty Maa vie katsojan 1980-luvun Amerikan rajamaille, jossa ahneus, rikollisuus ja lainkuuliaisuus muodostavat toimivan kierteen, josta ei heti paluuta ole. Kaikki se arvostus, jota Menetetty Maa on saanut on täysin ansaittua, sillä Coenit ovat luotsanneet kiistattoman mestariteoksen, joka nousee yhdeksi viime vuoden parhaimmista elokuvista.

Tarina saa alkunsa kun paikallinen sheriffi pidättää Anton Chigurhin (Bardem),jolta löytyy erikoinen paineilma-pullo mukanaan, tosin putka reissu ei kauaa kestä. Toisaalla Llewelyn Moss (Brolin) on metsästysreissulla, mutta törmääkin pian uuteen saaliiseen. Kasaan kuolleita huumeparoneita ja kassiin, jossa on vähän yli 2-miljoonaa, joka hetkeäkään miettimättä lähtee miehen mukaan. Moss ei vain tiedä, että käynnisti samalla erikoisen kuoleman kierteen alkaneeksi, sillä Chigurh tekee kaikkensa löytääkseen rahansa takaisin ja näin paineilmalle tulee kovasti käyttöä. Tapauksen perään lähtee sheriffi Tom Bell (Jones), jolle oma menneisyys kummittelee välillä. Tällä välin Moss pakenee vaimonsa (Mcdonald) kanssa toiseen osa-valtioon Chigurh perässään.

Menetetty Maa on Coenin veljesten lähes täydellisen onnistunut ja täysin omaperäinen rikos-jännäri, josta ei mustaa huumoria puutu. Parin kevyemmän komedian jälkeen Menetty Maa onkin yllättävän väkivaltainen Coenin veljesten elokuva, mutta väkivalta ei ammu ylitse hirveästi, vaikka Anton Chigurhin tekemät paineilma murhat näytetään mitään kaunistelematta. Menetetyn Maan tarinan kerronta on ehtaa Coenia, jossa erikoiset, mutta loistavat hahmot pääsevät puhumaan harvinaisen onnistunutta dialogia, joka muutamassa kohdassa on melko hupaista. Coenit osaavat luoda muutamia lähes täydellisesti ajoitettuja ja toteutettuja trilleri-kohtauksia, joista mieleen jäi ainakin erään hotellin huoneen ovella tapahtuva ammuskelukohtaus ja sitä seurannut varjostus pimeään yöhön.

Ainuttakaan kohtausta tai hahmon kohtaloa ei Coenit väännä rautalangasta, vaan jättää tarinasta sopivasti katsojan ajatuksen varaan. Myöskin tarinan lopetus ei olekkaan tavallinen hyvä. vs paha asetelma, vaan enemmänkin filosofinen pohdinta kumpi lopulta joutuu teoistaan maksamaan kovan hinnan.

Näyttelijäsuoritukset ovat täyttä rautaa. Javier Bardem tekee yhden viime vuosien parhaimmista pahiksen rooleista täysin tunteettomana,mutta coolina Anton Chigurhina, joka mittaa ihmiselämää kolikolla. Nopeasti A-luokan näyttelijöiden kerhoon noussut Josh Brolin onnistuu myös loistavasti Mossin roolissa, jonka ahneus aiheuttaa kovaa tuhoa ympäriinsä. Tommy Lee Jones on hyvässä vedossa ja tälläkin kertaa takaa-ajajan roolissa. Woody Harrelson tekee hyvää työtä pienessä, mutta hauskassa roolissa lipevänä metsästäjänä.

Kokonaisuutena Menetetty Maa on yksi Coenin veljesten parhaimmista elokuvista. Loistavasti kirjoitettu ja näytelty Menetetty Maa on mustaa huumoria täynnä oleva mestarillinen rikos-jännäri, joka esittelee yhden cooleimmista viikatemiehistä.

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 16.02.2008
Katsottu: Teatterissa

Coen-veljesten hieno paluu tyylinsä pariin.

Pitkästä aikaa ovat Coen-veljekset palanneet oman tyylinsä pariin. Heidän uusin elokuvansa Menetetty maa on tiukka rikosdraama, joka tuo hyvin esille maailman järjettömyyden. Elokuva muistuttaa hieman Coen-veljesten vuonna 1996 tekemää Fargoa, mutta paljon erojakin löytyy. Tämä on muun muassa paljon vakavampi ja tylympi.

Eräs salametsällä oleva ukkeli löytää läjän kuolleita ja kuolevia huumediilereitä, autollisen huumeita ja laukullisen rahaa. Mies päättää ottaa rahat mukaansa, mutta homma meneekin sotkuiseksi, sillä muutkin tahot haluavat rahat ja sitten alkaakin melkoinen ruumisralli, ja viranomaiset ovat ihmeissään.

Coen-veljekset ovat jälleen yhden lempiaiheensa parissa, eli rahan tuoman turmion. Kuten aiemminkin, niin myös tässäkään asiaa ei asiaa sentään väännetä väkisin rautalangasta. Toinen teema Menetetyssä maassa on ajan muuttuminen. Vanhat ja suoraselkäiset jäärät ovat jättämässä maailman ja nuoret tulevat heidän tilalleen. Asiatkin muuttuvat sitä myötä. Vaikka Coen-veljekset ovatkin käsitelleet aiemminkin rahan vaikutusta ihmisiin, niin he eivät silti sorru itsensä toistamiseen, vaan he kykenevät aina esittämään asiaa eri näkökulmista ja eri tavoilla. Vaikka teemat esitetään melko selkeästi, niin myös katsojille jätetään tilaa ajatella.

Menetetyn maan kuvaus on tylyä ja kaunistelematonta. Väkivallan seuraukset ovat ilkeitä, mutta sentään sillä ei mässäillä. Eikä myöskään kukaan ole turvassa rahametsästyksessä olevilta. Keneltä vain voi mennä henki tai ainakin terveys. Muutenkin elokuva on ulkomuodoltaan varsin karu. Loppu on todella hieno ja mieleenjäävä.

Menetetty maa on todella upea elokuva ja on selkeästi yksi viime vuoden parhaimpia. Ei tämä ihan turhan takia neljä Oscaria saanut. Muutama juttu tosin jäi tässä ekalla katsomiskerralla auki, mutta eivätköhän nekin hoidu uusintakatselun myötä.

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.04.2008
Katsottu: Teatterissa

No Country For Old Men on kaiken ylistyksen ja palkintojensa arvoinen.

Ennen vanhaan sentään rosvot olivat omalla tavallaan rehtejä, eivätkä kaikki lainvalvojat kantaneet edes asetta. Nykyajan ihmiset ovat turmeltuneita, trokaavat huumeita ja listivät toisiaan surutta. Tätä ihmettelee Ed Tom Bell, vanha sheriffi jonka käsiin päätyy helvetillinen sekasotku kun meksikolaisten huumediili menee pieleen ja sen seurauksena alkaa syntyä raatoja siellä sun täällä. Llewellyn Moss on sellainen mukatyypillinen etelän jokamies, joka mieluummin käy salametsällä kuin töissä. Vaikkei Llewellyn sitä aina oikein osaa näyttää, rakastaa hän vaimoaan.

Päivänä muutamana metsällä ollessaan Moss löytää pinon kalmoja, pirusti huumeita ja pari miltsiä pätäkkää. Sen kummemmin funtsimatta Moss ottaa fyrkat mukaansa ja siitäpä se kierre sitten lähtee. Rahojen perässä on nimittäin useampikin taho, meksikolaiset gangsterit, amerikkalaiset huumeiden ostajat sekä edellisiin jonkinlaisessa työsuhteessa oleva palkkatappaja Anton Chigurh joka ilmeisesti ei aio palauttaa rahoja niiden omistajalle.
Onhan näitä kriminaaleja nähty, mutta pahaksi onneksi Senor Chigurh tuntuu olevan vailla omaatuntoa ja mies jyrää kohti päämääräänsä mistään välittämättä saaden ehkä pientä nautintoa tekemistään tapoista.

Kuten aina, Coen- leffassa roolimiehitys on todella tarkkaan harkittu ja nappiin tehty. Jos tämä olisi tyypillinen Hollywood-leffa, rooleissa olisivat ihan toiset tyypit, ihan vaan sen takia että joku sattuu olemaan sillä hetkellä "hot" tai tuottajien mielestä houkuttelee massat leffan ääreen. Bardem tekee armottomasta, kummallisia periaatteitaan noudattavasta Chigurhista yhden näkemistäni huikeimmista pahiksista. Erikoisella murtovälineellä varustautunut häiskä on oikeasti aika pelottava jätkä. Tommy Lee Jones istuu ajan ohittaman sheriffi Bellin buutseihin yhtä hienosti. Ed Tom- parka haikailee vanhoja aikoja ja on välillä ihan pihalla. Josh Brolin oli ennestään jotensakin etäisesti tuttu nimi, mutta eiköhän miehestä kuulla lähiaikoina paljonkin lisää.

Pitkästä aikaa hienoa nähdä Joelilta ja Ethanilta ei-komedia ja tämä pätkä todellakin näyttää että äijillä on taito käsissään luodessaan draaman kaarta ja lisätessään jännitystä. No Country For Old Men on kaiken ylistyksen ja palkintojensa arvoinen.

iskela
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 17.02.2008
Katsottu: Teatterissa

Luo katsojalle erittäin tiiviin jännitystunnelman.

Kun ohjaajan paikalla istuvat Coenin veljekset, yksi asia ainakin on varma: elokuva on laatutyötä. Hiljainen ja rautainen trilleri No Country for Old Men kahmi vuoden 2008 Oscareista neljä; paras elokuva, paras ohjaus, paras mies-sivuosa (Bardem) ja paras sovitettu käsikirjoitus. Nämä pystit elokuva ansaitseekin.

-If I don't come back, tell mother I love her.
-Your mother's dead, Llewelyn.
-Well then I'll tell her myself.

Sotku alkaa siitä kun Llewelyn Moss (Brolin) antiloopinmetsästysreissullaan löytää aavikolta läjäpäin meksikolaisten gangstereiden ruumiitaa, sekä salkullisen rahaa. Rahaa on makean elämän takaamiseen asti, mutta perään lähtee mielipuolinen tappaja nimeltä Anton Chigurh (Bardem), aseinaan karjan tappamiseen tarkoitettu painepyssy ja äänenvaimennettu haulikko. Mukaan tutkimaan tapausta loikkaa loistavasti Tommy Lee Jonesin tähdittämä sheriffi Ed Tom Bell ja lopuksi tapaamme vielä Woody Harrelsonin tulkitseman Carson Wellsin, jota ilman elokuva olisi myös toiminut. Elokuva on ajojahti, josta ei verta, ruumiita eikä varsinkaan jännitystä jää uupumaan. Loistava loppu vielä kruunaa kokonaisuuden.

-Are you going to shoot me?
-That depends. Do you see me?

Coenien tyyli luoda elokuvasta hidas ja hiljainen (musiikki ei taida soida kuin lopputeksteissä) toimii harvinaisen tehokkaasti; luo katsojalle erittäin tiiviin jännitystunnelman. Dialogiakaan ei ole paljon, mutta se on Coenien tapaan sitäkin ovelampaa, 2000-luvun parhaimmistoa. Jonesin, Bardemin ja Brolinin läpänheittoa on hauska sekä jännittävä seurata, mustaa huumori kukoistaa jälleen, aivan kuten ohjaajaveljeksiltä voi odottaa.

Erittäin hyvien näyttelijäsuoritusten mukana kulkeva rauhallinen Menetetty maa yksi on tyylikkäimmistä trillereistä koskaan. Tätä ei voi kuin suositella aivan kaikille tehokkaista ja loistavista elokuvista pitäville.

-He don't talk as much as you, I give him points for that.

rillijulle
Tykittäjä, 31 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.09.2008
Katsottu: Kotona

Pitää juonen kireänä, synkkänä ja piinaavana alusta loppuun.

Vuoden 2007 parhaaksi elokuvaksi valittu Menetetty maa tarjoaa katsojalle sitä mitä siltä on odotettu. Poikkeuksena muista, elokuva on omasta mielestäni hienoinen pettymys. Tottahan se on, että kirja tahtoo aina olla parempi kuin elokuva. Elokuvasta puuttuu aina paljon sisältöä verrattuna kirjaan. Mutta pienet ruikutukset sikseen!

Juonen yksinkertaisuudesta välittämättä elokuva on jollain tavalla taiteellinen ja puhutteleva (taattua Coenia). Lewelyn Moss löytää metsästysretkellään täyteen reikiä ammuttuja ihmisruumiita ja salkun täynnä rahaa. Yksi tulituksesta selvinnyt janoinen ja loukkaantunut meksikolainen huumediileri pyytää Mossilta vettä. Mossilla ei ole vettä mukana joten hän palaa myöhemmin vesikanisterin ja salkun kanssa meksikolaisen luokse. Anton Chigurh lähetetään Mossin perään rahoja hakemaan. Chigurh on kylmänviileä, armoton ja tyylitajuinen psykopaatti palkkatappaja.

No Country for Old Menissä on useita erinomaisia roolisuorituksia. Etenkin Javier Bardem joka esittää Chigurhia. Myös loistavasti esiintyvät Josh Brolin (Lewelyn Moss) ja Tommy Lee Jones (Sheriff Bell).

Elokuva pitää juonen kireänä, synkkänä ja piinaavana alusta loppuun. Elokuvan lopetuskin on omaperäinen, jokskin laimea. Mielikuvitusta on käytetty kiitettävästi ratkaisutilanteissa, ja sitähän ennen kaikkea Coenin valjekset osaavat. Myös verta ja väkivaltaa on luvassa mutta ei törkeyksiin asti.

Mietin pitkään arvosanaa elokuvalle. Viisi tähteä on hieman liikaa, neljä tähteä taas liian vähän. Yksi tähti pois laimeasta loppuratkaisusta, yksi tähti lisää taas näyttelijäsuorituksille. Päätin tehdä kompromissin... 4.5 tähteä

Frank Lucas
Käyttäjä, 3 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2008
Katsottu: Kotona

Omaperäinen, jännittävä ja hieno elokuvakokemus, joka on Oscarinsa ansainnut.

Vuoden 2007 Oscar-gaalassa parhaan elokuvan palkinnon pokannut No Country for Old Men eli Menetetty maa on omaperäinen ja raaka tarina ahneudesta ja siitä, mitä kaikkea rahan eteen on valmis tekemään henkensäkin uhalla.

Joel ja Ethan Coenin ohjaustyö paneutuu varsin voimakkaasti henkilöhahmojen toimintaan selittelemättä liikoja. Leffaa katsoessa katsoja saakin miettiä usean kerran jonkin hahmon tekemisiä: "Mitä hittoa se nyt tekee?" Ja vastaus tarjotaankin tuota pikaa ja ote elokuvan punaiseen lankaan säilyy hyvin hallussa.

Pakojännärin lisäksi Menetetty maa tarjoaa filosofointia aikojen muuttumisesta ja siitä, kuinka vanhoille tavoillekaan ei muuttuvassa yhteiskunnassa ole sijaa. Tämä aspekti tiivistyy sekä alussa että aivan lopussa.

Menetetty maa kannattelee hyvää lopputulostaan erinomaisten näyttelijäsuoritusten ansiosta, parhaimpana mieleen jää espanjalainen Javier Bardem. Kuvaukseltaan kaikki mielenkiintoiset miljööt ovat onnistuneita ratkaisuja aivan Yhdysvaltain eteläosissa, välillä piipahdetaan myös rajan toisella puolella Meksikossa.

Ainoa vaivaava ominaisuus elokuvasa on ehdottomasti latteahko loppuratkaisu. Kaikesta huolimatta Coenin veljesten ohjaustyö on omaperäinen, jännittävä ja hieno elokuvakokemus, joka on Oscarinsa ansainnut. Viittä tähteä tälle ei kuitenkaan tee mieli antaa.

michelangelo
Käyttäjä, 80 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Vaikuttava ja omaleimainen katsaus menetettyyn maailmaan.

No tässä se nyt on, Coenin veljesten pitkään odotettu uutuuskeitos. Soppa on kyhätty käyttäen aineksina jotenkin walterhillmäistä actiontarinaa, vanhoja kunnon westernmaisemia ja ohjaajaveljesten tummaa, omaperäistä huumoria. Jos uutukaista pitäisi lähteä tyylillisesti vertaamaan Coenien omiin aiempiin leffoihin, voisi todeta, että ollaan lähellä ukkojen esikoispitkää, Blood Simpleä.

Mutta tällä kertaa mennään joka suhteessa pidemmälle. Sinällään yksinkertaisen tarinansa varjolla Hollywoodin ehdottomasti tasokkaimpiin kuuluvat elokuvantekijät sukeltavat syvälle ihmisen pahuuteen ja nykymaailman mielettömyyteen. Homma pyörähtää käyntiin, kun olemukseltaan ja näyttelytyyliltään hämmästyttävästi Nick Noltea muistuttavan Josh Brolinin metsästäjähahmo löytää aavikolta kuolleita huumekauppiaita ja kaksi miljoonaa dollaria käteisenä. Jääräpäinen ukko ei pitkään harkitse, vaan päättää pitää rahat itse. Tästähän seuraa konflikti, sillä alta aikayksikön hemmolla on perässään Javier Bardemin jäätävästi tulkitsema psykopaattimurhaaja.

Koko tylyn tarinan airueena toimii hieman liian vähän valkokangasaikaa saava Tommy Lee Jones, joka yrmyilee tuttuun tapaansa helvetin hyvin kolmannen polven sheriffinä. Vanhan miehen rauhalliset pohdiskelut ja tarinat luovat muuten rajuun ja armottomaan elokuvaan alakuloista, lopun tuntua heijastelevaa fiilistä ja vastakkainasettelua vanhan ja yksinkertaisemman sekä uuden, ahneuden ja hulluuden sokaiseman maailman välillä.

Ainoat miinuspuolet muuten niin tarkasti hiotussa elokuvassa ovat Woody Harrelsonin sinällään hauskan hahmon täydellinen turhuus sekä lopetuksen helppous ja epätyydyttävyys. Harrelson vetää roolinsa ihan perusvarmalla otteella ja on ok, mutta kun miestä seuraava sivujuonne on noin tarpeeton ja väkisinväännetyn oloinen, ei sitä hyväkään näyttelijä pelasta. Lopusta taas..., no. El Paso -kohtaus on vielä kutkuttavan tyylikäs ja lyö katsojaa kasvoille aivan armotta, mutta on pakko myöntää, että sitä seurannut, varsinainen lopetus jätti laihan maun suuhun. Vaan mitäs pienistä, tällaisenaankin No Country For Old Men on vaikuttava ja omaleimainen katsaus ihmisen ryssimään maailmaan, jota on paha enää lähteä pelastamaan.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.02.2008
Katsottu: Teatterissa

Laittaa katsojansa positiivisessakin mielessä koville, mutta on hypetykseensä nähden pettymys.

Ensimmäistä kertaa elämässäni katsoin saman elokuvan kahdesti yhden päivän aikana. Eikä se valitettavasti johtunut siitä että olisin kokenut kaikkien aikojen elokuvakokemukseni. Menetetty maa laittaa katsojansa positiivisessakin mielessä koville, mutta on hypetykseensä nähden pettymys.

On siis vuosi 1980 pikkukaupungissa Texasissa, Llewelyn Moss (Josh Brolin) törmää metsästysretkellä läjään ruumiita ja hylättyjä autoja. Hän löytää kaksi miljoonaa dollaria ja pitää ne. Ikääntynyt ja väsähtänyt sheriffi Bell (Tommy Lee Jones) joutuu tapahtumia tutkimaan ja varsinkin kadonneet rahat kiinnostavat myös vähintäänkin sekopäiseltä vaikuttavaa ammattirikollista Chigurhia (Javier Bardem).

Elokuva perustuu romaaniin ja se alkaa näkyä viimeistään puolessa välissä kun jo muutenkin hahmokylläiseen tarinaan pukkaa uutta kaveria tapettavaksi vauhdilla lisää. Vaikka Mossin ja Chigurhin taistelu rahoista on sinällään keskivertoa paremmin toteutettu, tulee siitä jonkinmoinen sekametelisoppa eikä yhtä makua meinaa erottaa enää toisesta.

Sarjamurhaajatasolle kasvava Chigurh tuntuu olevan lainvalvojille täysin ylivoimainen löydettävä, mutta Bardemin näyttelijäntyötä on kyllä kehuttava. Myös kohtauksista löytyy loistaviakin suorituksia, vaikka toisaalta jotkut repliikit ja kohtauksetkin jäävät kokonaan oudoiksi eikä sheriffi Bellin itsetutkiskelukaan nosta edes elokuvan syvällisempää merkitystä sanomallaan säväyttävien leffojen kastiin. Ehkäpä jonkun muun kuin Coen brosin tekemänä tältä olisivat ne pystitkin jääneet saamatta.

Dreamer
Käyttäjä, 14 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2008
Katsottu: Kotona