Lost Souls - kadotetut sielut (2000)
- Alkuperäinen nimi:
- Lost Souls
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Janusz Kaminski
- Pääosissa:
- Ashley Edner, Ben Chaplin, Elias Koteas, Philip Baker Hall, Sarah Wynter, Winona Ryder
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 93 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
Paholainen on taas yrittää tulla ihmisten ilmoille. Tällä kertaa hänen pitäisi astua erään toimittajan kroppaan. Paholaisen vastaiseen toimintaan erikoistunut Winona Ryderin näyttelemä nainen, joka on itsekin ollut riivattuna, alkaa etsimään miestä, johon vanhan vihtahousun olisi tarkoitus astua.
Paholainen on ollut aiheena useammassa elokuvassa kuin osaa laskeakaan. Lost Souls todistaa ainakin sen seikan, että tämän aiheen suhteen ideat alkavat olemaan vähissä. Lost Souls lainailee ideoita enimmäkseen Manaajasta ja Ennustuksesta, mutta myös muista alan filmeistä on otettu oppia. Eli ei tätä ainakaan liiallisesta omaperäisyydestä pääse syyttämään. Kaikki tämän elokuvan temput on jo nähty.
Elokuvaa rassaa myös sen varsin heikko toteutus. Käsikirjoitus on hieman turhankin laiskasti toteutettu. Tarinasta ei otetta kaikkea irti, vaan katsojan silmien eteen heitetään tapahtuma toisensa jälkeen ja eteenpäin mennään välillä turhankin hirveällä kiireellä. Elokuvaan onkin jäänyt pahoja juonenaukkoja, eikä kaikkia tapahtumia malteta selittää.
Kaminski sentään saa omaa tyyliään mukaan leffaan. Elokuva on koko ajan kivan tummansävyinen. Tällä saadaankin jo aiheensa mukaista synkkää tunnelmaa. Lost Souls luo myös jonkin verran jännitystä. Myös kauhupuolta löytyy jonkin verran. Tosin ei tätä leffaa silti voi mennä sanomaan hirveän pelottavaksi tai jännittäväksi. Jännitystunnelma lässähtää loppupuolella ja kauhupuoli välillä meinaa herättää hilpeyttä.
Steven Spielbergin luottokuvaaja Janusz Kaminski on erittäin hyvä kamerankäyttäjä, mutta kovin hyväksi ohjaajaksi en häntä voi kutsua. Etenkin henkilöohjauksessa on parantamisen varaa. Tosin näyttelijät sentään tekevät ihan kohtalaista työtä. Muutamilla näyttelijöillä kyllä tökkii pahasti, mutta sen varmaan voi pistää Kaminskin heikon henkilöohjauksen piikkiin.
Arska näki leffan trailerin ja odotukset olivat kovat saada tapaus silmiin. Viimein tämä päätyikin Arskan DVD-masiinaan.
Kysymyksessä on erittäin visuaalinen ja tummasävyinen pläjäys. Kuvapuoli on mietitty ja toimii aivan loistavasti. Leffan sävyt ovat tummia. Valoja ja varjoja sekä muita kuvallisia tehokeinoja on käytetty paljon hyväksi siivittämään tarinaa. Eipä kumma että visuaalinen puoli on hallussa sillä debyyttiohjauksensa tässä tekevä Janusz Kaminski on ollut Steven Spielbergin kuvaajana jo vuodesta 1993. Filmille on tarttunut mm. Shindlerin lista josta Januszille napsahti Oskarin pysti. Yhteistyö tuntuu jatkuvan edelleen. Eli ei mikään turha jätkä.
Leffan juoni onkin sitten hiukan kökömpi tapaus. Hommasta jää sekava maku. Ateisti menestyskirjailija Peter Kelson saa kuulla että anti-kristus materialisoituu hänen kehoonsa lähiaikoina. Eipä ole äijällä mukava kohtalo. Winona Ryderin esittämä Maya Larkin on ollut paholaisen vallassa, mutta tauti on saatu hoidettua manaamalla. Tämä onkin jäänyt pyörimään kirkon tehomanaustiimiin ulkopuolisena avustajana omien kokemustensa kautta. Näyttelijänsuoritukset ovat ammatitaitoista työtä, mutta juoni ei vain oikein kulje ja huomio keskittyy pakostakin loistavasti toteutettuun visuaalisuuteen.
Pettymykseksi leffaa ei ihan voi sanoa koska kuvapuoli on tosiaankin enemmän kuin kunnossa. Jos juoni olisi ehjempi ja selkeämpi niin tässähän olisi kysymyksessä aivan mestariteos. Nyt kokonaisuus jää jotenkin puolitiehen. Harmittavaa.
Muutamia hyviä säikäytyksiä on tiedossa, joten jos sinulla on sydämentahdistin suosittelen ainakin tarkistamaan paristot ennen katsomista.























































