Kolme väriä: Valkoinen (1994)
- Alkuperäinen nimi:
- Trois couleurs: Blanc
- Tuotantovuosi:
- 1994
- Ohjaajat:
- Krzysztof Kieslowski
- Pääosissa:
- Julie Delpy, Zbigniew Zamachowski
- Maat:
- Ranska, Sveitsi, Puola
- Pituus:
- 91 min
- Genret:
- Draama
- Elokuvasarja:
- Sininen, Valkoinen, Punainen
Väritrilogian toinen osa, Valkoinen, käsittelee tasa-arvoa ja ihmisten sosiaalista asemaa. Puolalaissyntyinen Karol menettää omaisuutensa vaimolleen ja mies joutuu palaamaan Puolaan. Siellä ovatkin asiat muuttuneet viime kerrasta; Puolassa on lähes rajattomat rikastumismahdollisuudet ja siellä voi ostaa ihan mitä vaan, vaikka tarvittaessa ihmisruumiin.
Valkoinen ei ole aivan yhtä vakava kuin trilogian muut osat. Mukaan on saatu mustaa huumoria. Huumori ja draama sekoittuvat todella oivallisesti. Mustan huumorin avulla saadaan hyvin kommentoitua kommunismin jälkeisen Puolan oloja. Tunnelma pysyy hyvin kasassa koko elokuvan ajan.
Vaikka valkoinen onkin väritrilogian kevein osa, silti se sulautuu erinomaisesti trilogian muiden osien sekaan. Näytteleminen on tässäkin osassa minimalistista, mutta todella hienoa seurattavaa. Valkoinen on omasta mielestäni trilogian paras osa.
nimimerkki: Ville
Kieslowskin musta komedia jäi ohjaajamestarin toiseksi viimeiseksi työksi.
Puolalainen parturikampaaja Karol Karol on naimisissa jumalaisen ranskattaren kanssa. Sen lisäksi hän on nyhverö, kielitaidoton ja impotentti. Vaimolla ei oikein riitä ymmärrystä moiseen ja niinpä Karol Karol päätyykin lopulta rahatonna metroasemalle soittamaan kampaa. Sitä murhetta ei kestä kauaa, "hauskempaa" on tulossa ja lopulta jotakin ihan oikeastikin postiivista.
Valkoisen värimaailma on pikemminkin likaisen kellertävä kuin valkoinen, mutta jos ko. seikka ei aiheuta pahoinvointia, on tämä taideteos nähtävä. Ja jos ei muuten, niin ainakin vähän kiinnostavampana Eurooppalaisena taide-elokuvana.























































