Fantastic Four - Ihmeneloset (2005)
- Alkuperäinen nimi:
- Fantastic Four
- Tuotantovuosi:
- 2005
- Ohjaajat:
- Tim Story
- Pääosissa:
- Chris Evans, Ioan Gruffudd, Jessica Alba, Julian McMahon, Michael Chiklis
- Maat:
- USA, Saksa
- Pituus:
- 106 min
- Genret:
- Toiminta, Seikkailu, Fantasia
- Elokuvasarja:
- Fantastic Four - Ihmeneloset, Fantastic Four: Hopeasurffari
Inhimillinen erhe aiheutti sen, että testasin hetki ennen illan leffailua, miltä muovi hellanlevyllä tuoksahtaa. Sivuhuomautuksena todettakoon, että ei laisinkaan hyvältä. Asiaan liittyen on syytä taasen todeta, että sama muovinen tuoksahdus liittyy myös Ihmenelosten sankarointiin. Ei onneksi pahasti, mutta liittyypä silti.
Inhimilliseen erheisiin perustuu myös elokuvan juoni. Klassista sarjislinjaa noudattaen tieteellinen huippukoe epäonnistuu, ja tuloksena saadaan aurinkotuulille altistuneita yksilöitä, joille alkaa ajan saatossa kertyä toinen toistaan ihmeellisempiä ominaisuuksia. Menneitä muisteleva Susan Storm saa kyvyn muuntua näkymättömäksi, Susanin veli tulistuu DNA-muutoksistaan liekkien herraksi, Ben Grimm muovautuu hirvittäväksi Möykyksi ja porukan aivohahmo Reed Richards venäyttää paitsi aivonsa mutta myös koko kehonsa. Oman altistuksensa saa myös pahaa edustava herra von Doom.
Alkumetreillä Ihmeneloset on karmaisevan heikko. Se vaikuttaa siinä vaiheessa pelkältä sarjakuva-adaptaatioinnon jälkihuumassa kasatulta seikkailultapätkäkokoelmalta. Heti ensimmäisen massiivisen toimintakohtauksen jälkeen elokuva alkaa kuitenkin heräillä ja valitsee omiksi supervoimikseen liekehtivän tehostemätön näkymättömyyden sijaan.
Juuri useissa toimintapätkissään elokuva todella toimii ja lyö laudalta monet vastaavat tusinarainaa tusinaisemmat toverinsa. Kokonaisuus osoittautuu myös yllättävän rennoksi ja huumoripitoiseksi, ts. kivaksi vauhtipätkäksi, jonka aikana aivot saavat oman lepoaikansa. Ja joskus lepo tekee ihan hyvää.
Yli sadan miljoonan dollarin budjetilla kasattu leffa osoittautui paitsi kassamenestykseksi, mutta myös tekovaiheessa leffatähtösiä puoleensa vetäväksi tuotannoksi. Nelikkoon valikoituivat lopulta delfiinisarjaystävien ja nuorten poikain suosikki Jessica Alba, Ioan Gruffudd, Chris Evans sekä poliisisarjojen ääripäärooleista tuttu Michael Chiklis. Etenkin Chiklisille, Ihmeneloset-sarjakuvan todelliselle fanille, leffa on hieno juttu. Matalaääninen mies pääsee toteuttamaan nuoruuden unelmansa (kyseinen Thing oli hänen lempihahmonsa) samanaikaisesti hienon roolisuorituksen ohessa. Ylle loihdittu näppärä maski vaati kolmen tunnin päivittäisen työn.
Leffan alussa syntilistaan kuuluu mm. ärsyttävän tekovauhdikas musiikki, joka saa leffan tuntumaan ADHD-oireiselta, mutta liekö se sitten vauhtisokeutta vai mitä, mutta Ihmenelkkukelkut lähtee rullaamaan omalla radallaan. Ja jos epäreiluja vertailuja pitää tehdä, niin mm. Spider-Manin jöötimäinen tunteikkuus päihitetään kyllä tällä liidolla, eikä kelloon todellakaan ei tarvitse vilkuilla. Pääosin Ihmeneloset tarjoaa vain stunttitemppuja, harvapäistä toimintaa, vekkuleita hahmoja sekä tehosteita sarjismuotissa, mutta sen kaiken se tekee hienosti. Kyseessä ei siis ole mitään aivan aurinkotuulesta temmattua kertakäyttöviihdettä.
Sarjakuvakustantamo Marvelilla menee hyvin, sillä Hollywoodissa päivän sana on supersankarielokuva. Yhtiön kuuluisuuksista valkokankaalle ovat päässeet muun muassa Hämähäkkimies, Daredevil, Blade, Tuomari Hulk, X-Men ja nyt sitten vielä Ihmeneloset eli Fantastic Four. Ja lisää on varmasti tulossa. Kun tunnetuimmat hahmot loppuvat kesken, on yhtiön varmaan tyydyttävä jatko-osiin, joita jotkin tapaukset ovatkin jo saaneet.
Mutta asiaan. Viiden hengen miehistö reissaa avaruuteen tutkimaan elämän kehittymistä jostain pölypilven näköisestä säteilykimpusta. Yhtäkkiä poppoo huomaa tutkimuskohteensa uusivan aikataulunsa, ja se rynnistää miehistön niskaan. Lopputuloksena onkin sitten Ihmeneloset sekä kvartettia vastaan taisteleva superpahis.
Turhautuminen iskee jo ensimmäisen vartin aikana. Hahmogalleria on lyhyesti ilmaistuna unettava. Mukaan mahtuu hurjapää (Chris Evans), nörtti (Ioan Gruffudd), kaunotar (Jessica Alba), voimamies (Michael Chiklis) sekä egoistinen yrityspohatta (Julian McMahon). Viimeisenä mainittua onkin hankala arvata pahikseksi. Ei perhana, nyt se tuli paljastettua! Noh, eteenpäin. Avaruuteen lähdetään ilman sen suurempia fyysisiä valmentautumisia, rakkaustarinaa pukataan mukaan ja vitsit menevät muun käsikirjoituksen mukana sieltä, mistä aita on matalin. Tämä siis ensimmäisen vartin aikana, tai sanotaan varmuuden vuoksi 20 minuuttia.
Hahmogalleria esitellään pintapuolisesti, ja sitten keksitäänkin jotain muuta pohdiskelun aihetta. Lentävä tulenlieska, venyvä mies, näkymättömäksi muuttuva nainen sekä titaaniakin kovempi elävä magneettikenttä eivät kovin kiehdo, mutta ihmisen ja kiven risteymältä näyttävä Chiklisin näyttelemä Ben on tarinan (ainoa) draamallinen ja oikeasti kiinnostava hahmo, sillä tälle on haittaa kyvystään. Muiden näyttelijöiden ei edes anneta tilaisuutta yrittää tosissaan.
Hahmogalleria tarjoaa tilaa vaikka kuinka mittavalle yhteenotolle, ja sitä odottaakin mittavan päätoimintakohtauksen alkamista, mutta ei niin ei. Rikollisten olemassaolokin pidetään Ihmenelosilta salassa niin pitkälle kuin leffan keston puitteissa on mahdollista. Lopulta tuntuu kuin olisi potkaistu päähän rautasaappaalla ja naurettu perään, sillä loppunäytös on naurettavan lyhyen oloinen, vaikka meininki on vihdoin alkanut tuntua sopivan menevältä. Efektitkään eivät saa kulmakarvoja nousemaan hämmästyksestä.
Elokuva jää juuri tasan sellaiseksi, millaiselta se äskeisen perusteella kuulostikin eli hyväksi yrityksesi. Ja pitääkö melkein jokaisen näistä supersankarileffoista sijoittua New Yorkiin? Lopussa Ihmenelosten logo rinnastetaan suorastaan tökerösti Vapaudenpatsaaseen Ison Omenan tunnuksena.
nimimerkki: Allekirjoittanut
Marvelin sarjakuvan elokuvaversio pärähtää ruutuun erikoistehostein, supersankarileffana, osuvilla näyttelijöillä, mutta jotain jää puuttumaan.
Viisi tieteilijää menevät avaruuteen tutkimaan aurinkotuulia, mutta yksi niistä vyöryykin päälle etuajassa ja muuttaa viiden ihmisen dna:t. Tuloksena on erikoiset muutokset. Lähinnä aurinkotuulta ollut Ben muuttuu valtavaksi järkäleeksi, Reedin koko vartalo venyy, Johnny huomaa pystyvänsä palamaan ja Susan huomaa pystyvänsä muuttumaan näkymättömäksi ja luomaan voimakenttiä. He ovat Möykky, Herra Fantastinen, Liekki ja Näkymätön nainen.Heidän vastustajanaan on Victor Von Doom, joka alkaa muuttua metalliksi joka on titaania vahvempaa.
Pääosissa ovat Ioan Gruffud (Reed) joka tekee roolinsa normaalisti, ei kovin näyttävästi mutta sympaattisena päähenkilönä. Kuningas Arthurin epäonnistuneessa leffassa Lancelotina hoippunut Gruffud ei juuri yllätä. Michael Chiklis näyttelee valtavan sympaattista Beniä ja onnistuu ehkä parhaiten roolissaan. Chris Evans Johnnynä on sopiva ja keskinkertaisen ärsyttävä. Kuvankaunis Jessica Alba hoitelee roolinsa aina söpöilyllään.
Elokuva on yllättävän herkkä ja visuaalisesti kaunis. Supersankarileffat ovat nyt juuri hyvässä vedossa, sen todistaa Daredevil, Batman begins ja muut onnistuneet viime aikojen viritelmät. Fantastic fourin voi nostaa niiden rinnalle, ja sen jaksaa katsoa parikin kertaa.J otain silti jää matkan varrelle, vaikka sitä ei nimetä osaakaan. Toivottavasti jatko-osa, joka julkaistaan vuonna 2007, onnistuu tässä paremmin.
nimimerkki: Welhotar
Arvostelija
Welhotar
Vieras
Sarjakuvaelokuvia on lähiaikoina ilmestynyt kuin sieniä sateella, mutta eiköhän se tästä kohta jo hiljene. Yksi näistä sarjakuvafilmatisoinneista on Fantastic Four, eli Ihmeneloset. Fantastic Four perustuu Marvelin samannimiseen hyvin tunnettuun sarjakuvaan ja elokuva on myös melko hyvin sarjakuvalle uskollinen.
Fantastic Four kertoo Reedistä, Suesta, Benistä, Johnnysta sekä Victor Von Doomista, jotka lähtevät tutkimaan avaruudessa tapahtunutta kosmista myrskyä. Ryhmälle ei kuitenkaan käy hyvin vaan he alistuvat jonkinlaiselle säteilylle ja palattuaan takaisin maan pinnalle heillä on hieman ihmeellisiä oireita. Muun muassa tohtori Reed venyy kuin purukumi, Sue taas puolestaan pystyy muuttumaan näkymättömäksi, Benistä tulee suuri kivimöhkäle ja Johnny on täyttä tulta. Tohtori Von Doomista tulee tietenkin se elokuvan pahis ja Doom yrittääkin päästä Ihmenelosista eroon niin nopeasti kuin mahdollista.
Elokuva on osittain ihan mukavaa viihdettä ja varsinkin Michael Chiklis hoitaa roolinsa Möykkynä melko hyvin sekä Jessica Alba on tietenkin aina ilo silmälle. Odotukset kyllä kannattaa pitää täysin nollissa Ihmenelosia katsoessa, näin et ainakaan tule pettymään.
nimimerkki: Tulikettu
Ihmeneloset kuulostaa nimenä joltakin keltaisen lehdistön otsikolta, jonka viereen olisi läiskäisty onnellisen äidin ja neljän kaksipäisen vauvelin kuva. Kiltti ihminen voisi sanoa, että kyseessä on loistavan media- ja yhteiskuntakriittinen elokuva, joka pureutuu kahteen aikamme ongelmaan: median ja rahan valtaan. No, voihan asian niinkin nähdä. Mutta. Jos Ihmenelosia ei ala katsoa muuna kuin harmittomana viihdepaukkuna, se ei taatusti myöskään näitä syvällisempiä aatoksia tule katsojalleen tyrkyttämään. Etusijalla ovat ihmeelliset voimat, jotka neljä tiedehenkilöä ja yksi bisnesnero saavat avaruusmatkallaan.
Siis avaruusmatkalle. Päähenkilöiden tähtiretki päättyy tylysti onnettomuuteen. Viisihenkisestä poppoosta bisnesnero (McMahon) on ketkuin, joten hänestä on tuleva onnettomuuden jälkeen ketkun lisäksi tappavan paha. Matkan neljä muuta jäsentä muuttuvat kukin samaan tapaan; fyysinen, kaveriensa tukena ja suojelijana hilluva heebo (Chiklis) kehittyy tyypiksi, joka on kuin kävelevä kivimuuri. Kaikkein pitkäjänteisin ja pehmoin jäpikkä (Gruffudd) löytää itsestään kyvyn venyä kuin kumiukko. Rämäpäisin tyyppi (Evans) oppii muuntumaan soihduksi ja joukon naisesta (Alba), hänen siskostaan, tulee näkymätön kuin niistä tunteista, joita neidon suuri rakkaus (se venyvä äijä) ei sitten millään ota huomatakseen. Leffassa nähdään, miten nelikko (tai viisikko) ryhtyy hyödyntämään uusia voimiaan ja miten suuri yleisö on valmis vastaanottamaan moiset mutantit.
Ihmenelosten huumori on rauskaa kuin maitonäkki. Elokuvassa on tarpeeksi hauskaa läppää, jotta filkan puutteet eivät jää painamaan liiaksi. Koska supersankareita on kolme enemmän kuin Hämähäkkimiehessä, leffa nousee tietyllä tasolla sitä kiinnostavammaksi. Toisaalta pahiksia nelikolle annetaan vain yksi, joten tarinan kulku on jo alussaan kaikkea muuta kuin mysteeri. Jännitystä haetaan vain siitä, miten tämä pahus päihitetään. X-Meninkään porukkaa neloset eivät hakkaa. Ja Sin Cityn kaltaiset sarjakuvafilmatisoinnit painivat tietenkin vähintään kolmea luokkaa ylempänä kuin tämä. Vaikka pitäähän kevyttä purkkaviihdettäkin olla… Siis sellaista, jossa esim. pukuheebo heittää kämmentietokoneestaan esiin 3D-slideshow'n (näkisi vaan senkin ajan, jolloin jossain Palmissa olisi niin paljon tehoja…) ja tarinan opetus väännetään oikein kaksin käsin romumetallista.
Sarjakuvafilmatisointina Ihmeneloset on kuitenkin lopulta aika symppis tapaus. Hyväntahtoista supersankaristooria kannattelevat suhteellisen tuntemattomat näyttelijät. Jessica Alba yllätti allekirjoittaneen täydellisesti näkymättömänä naisena. Alba onnistui nimittäin tällä erää kaivamaan itsestään esiin muutakin kuin niitä mutristeluja, joita hänen tähdittämänsä tv-sarja Dark Angelkin oli enemmän kuin puolillaan. Tai sitten neitokaisen blondatut kutrit toivat hänen performanssiinsa jotakin uutta.
Leffan toinen ilmeinen tähti on Michael Chiklis, jonka miehekkyys puurtaa itsensä läpi jopa megalomaanisesta Möykky-kostyymista. Siinä on jätkä, jolta reilun jokamiehen esittäminen käy kuin hammaslääkäriltä plakin poisto. Muut esitykset ovat paljolti sitä, mitä saattaa odottaakin. Ioan Gruffudd venyy ihan kivasti ja vaikka idea joka paikkaan venyvästä miehestä onkin varsin… kiehtova, hänen tekaistun harmaat ohimonsa vain korostavat kokonaisuuden keskinkertaisuutta. Chris Evansin Johnny Storm on niin perinteinen hurjastelija ja Julian McMahonin luoma Von Doom niin tavanomainen ilkimys, että koko elokuvan tekijäporukkaa voisi syyttää näkemyksen puutteesta. Mutta raaskiikohan tuota, kun itse vanha pappara Stan Lee on valvonut hahmojen kehittelyprosessia. Lee jopa tekee pienen puheroolin posteljoonina. Niinpä. Sen verran hyvälle mielelle Ihmeneloset jätti, ettei sitä helposti keskivertoa huonommaksi tekeleeksi voi väittää.
Batman Beginsin ja Sin Cityn jatkoksi kesän sarjakuvaelokuvien sarjaan tulee Marvelin ensimmäinen supersankarijoukko, Fantastic Four-Ihmeneloset.
Neljä tavallista ihmistä käy tekemessä lähiavaruudessa jonkinlaisen testin. Heihin tartuu jonkinlainen voima. Takaisin päästyään he huomaavat jokainen omaavansa jonkin supervoiman. Ben Grimm (Michael Chiklis) on Möykky (The Thing), hurjat voimat omaava kivipäinen hirviö. Reed Richards/ herra Fantastinen (Mr. Fantastic) (Ioan Gruffud) pystyy venyttämään kehoaan. Näkymätön nainen (Invisible Woman) (Jessica Alba) kykenee myös muuttamaan esineitä näkymättömäksi. Johnny Storm / Liekki (Human Torch) (Chris Evans) pystyy sytyttämään mitä vain tuleen. Aluksi he hieman ihmettelevät voimiaan, mutta niille löytyy pian käyttöä. Heidät palkkanut Victor Von Doom (Julian McMahon) onkin todellisuudessa ahne psykopaatti. Von Doom on kehitellyt itseleen eräänlaisen rauta-asun. Tälle rautasaatanalle ei aluksi tunnu löytyvän vastusta, kunnes Fantastic Four puuttuu peliin.
Mitään syvällistä tai vakavaa tästä on turha hakea, mutta kesäleffaviihteenä menee hyvin. Mm. Barbershopin ja turhan jenkkiversion Taxista ohjanneen Tim Storin ohjaus oli kohtuullista, mutta ei huonoa. Näyttelijäsuorituksissa ei todellakaan nähdä mitään Oscar-luokkaa. Osuvimmat roolit tekevätkin lähinnä tv-sarjoista tutut Michael Chiklis ja Julian McMahon. Kyllä Jessica Alba, Ioan Gruffudd ja Chris Evans leffan perille hyvin veivät. Tarinakaan ei ollut mikään kummonen, mutta toimi jollain asteella. Jotkut toimintakohtaukset oli tehty ihan hyvin.
Kokonaisuutena Fantastic Four on hyvin rullaava kesäleffa. Ei huonoin, mutta ei todellakaan mikään paraskaan sarjakuvaelokuva. Kolme palloa, ei enempää eikä vähempää.
nimimerkki: andy























































