The Amityville Horror (1979)

Eräänä marraskuun yönä vuonna 1974 osoitteessa 112 Ocean Avenue, Amityville, Long Island, New York, 23-vuotias Ronald DeFeo Jr. otti kiväärin ja ampui äitinsä, isänsä ja neljä sisarustaan sänkyihinsä näiden nukkuessa. Oikeudessa DeFeo sanoi talon äänten käskeneen häntä tekemään murhat. Noin vuosi myöhemmin George ja Kathy Lutz muuttivat jälkimmäisen aiemmasta avioliitosta jääneiden lasten kanssa samaiseen taloon, jossa he ehtivät asua vajaan kuukauden, ennen kuin pakenivat talosta keskellä yötä palaamatta ikinä edes tavaroitaan hakemaan. Syyksi Lutzit kertoivat, että pahat voimat kummittelivat talossa.

Kuten arvata saattaa, tämä oli mitä mainioin pohja kirjoittaa aiheesta ensin romaani ja sitten vielä filmata elokuvakin päälle. Amityvillen legenda onkin nykyään ehkäpä kaikkein tunnetuin kummitustarina, ja sen verran selkäpiitä karmiva tarina onkin, että olihan kaikkein ensimmäinen ja alkuperäinen Amityville Horror pakkohankinta, kun se vielä löytyi divarista suht edulliseen hintaankin. Olisiko tämä viimeinkin leffa, joka onnistuisi mahdollisesti jopa oikeasti pelottamaan ja viemään yöunet pidemmäksi aikaa?

Ikävä kyllä pitää sanoa, että oli sitten viimeinen kerta, kun koetan enää kauhuleffasta oikeaa pelottavuutta hakea. Tiedä sitten, johtuiko puoli vuotta sitten katsomastani surkuhupaisasta 2000-luvun re-makesta (jonka takia juoni kai oli pääpiirteittäin melko tuttu), vaiko edellisenä päivänä katsomistani, elokuvan bonuksina tulleista Amityville-dokumenteista, mutta elokuva ei onnistunut yksinkertaisesti olemaan hetkeäkään edes jännittävä.. Ja minä kun sentään vielä PELKÄÄN aaveita. Ajattelinkin koko pätkän ajan, että ehkä tämä nyt on niitä hidastempoisia kauhuleffoja, joissa juoni käynnistyy hiljalleen ja se loppu onkin sitten karmivin. Varsinkin kohdissa, joissa Kathy selaa vanhaa lehteä kirjastossa, kiiluvat silmät näkyvät ikkunasta tai jossa punainen huone (red rum, heh heh) löydetään, tunnelma olikin jo hetken aikaa lähes katossa, mutta eipä näistäkään tilanteista mitään hyytävämpää päässyt syntymään...

Vaikkei Amityville mikään pelottava elokuva tosiaankaan ole, niin tunnelmaa siinä sitäkin enemmän riittää. Talo on hyytävä, ulkona myrskyää ja varsinkin Georgen luonteessa pikku hiljaa tapahtuvat muutokset luovat ilmaan käsinkosketeltavan ilmapiirin. Musiikki olisi saanut olla pelottavampaa, mutta ei se nyt aivan huonoakaan kuitenkaan ollut. Ja on se Suomen elokuvatarkastus jotain niin käsittämätöntä, kaikille ne sitten antavatkin sen k-18 leimansa... Huh huh...

Ja ensimmäistä kertaa on dvd:hen laitettu mukaan oikeasti hyvät bonukset! Älkää ymmärtäkö väärin, Amityville Horror ei missään nimessä ole huono elokuva, ei sinne päinkään, mutta oli miten oli, niin allekirjoittaneen mielestä lisämateriaaleina olevat dokumentti-pätkät oikeasta Amityvillen kirouksesta olivat jopa itse varsinaista leffaa parempia. Suomennetuissa dokumenteissa käydään yksityiskohtaisesti läpi 112 Ocean Avenuen historiaa, talon murhia, Lutzien väittämää kummittelua ja yritetään selvittää, onko tarinassa talon pahoista hengistä mitään perää. Itse tosin tulin sen verran vakuuttuneeksi, että Lutzit ovat suuria huijareita, että ehkä juuri sen takia ei elokuva kauhun tunteita onnistunut herättämään, tiedä häntä.. Leffan mukana tulee myös kuusi-sivuinen kirja Amityvillesta, englanniksi ikävä kyllä kirjoitettuna.

Tiivistettynä odotukseni olivat kai liian korkealla Amityville Horrorin suhteen ja ehkäpä tämä olisi ollut paljon parempi, jollen olisi koko tarinasta aiemmin kuullut. Oli miten oli, kyllä tämä ihan tunnelmallista katsomista ja hyvää näyttelytyötä on ja hakkaa uudemman, typerillä ring/kauna-aaveilla kuorrutetun yliturhan uusintateiniversion 666-0.

Pisteet:
Arvosteltu: 09.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
44 arvostelua

Amityville Horror on valitettavan vähälle huomiolle jäänyt kauhuelokuva, joka kliseistään huolimatta on edelleen varsin jännittävä ja erinomainen teos.

Amityvillen suuressa talossa tapahtuu eräänä yönä valitettava murhenäytelmä. Nuori mies tappaa koko perheensä (isän, äidin ja heidän neljä lastaan) aseella vuoteisiinsa. Vuotta myöhemmin vanhaan taloon muuttavat George ja Kathy Luntz lapsiensa ja koiransa kanssa. Talo vaikuttaa täydelliseltä, mutta pian Luntzin perhe saa todeta, että se on kaikkea muuta kuin unelma-asunto.

Amityville Horror löysi tiensä hyllyyn eräänä kauniina päivänä, jolloin Elokuvafriikki päätti katsoa sen. Ei tietenkään keskellä erästä kaunista päivää, vaan myöhään illalla, yksin ja ilman minkäänlaista valaistusta. Olihan tuo varsin jännittävä kauhuleffa, johon oli sotkettu ympärille draamaa ja mystiikkaa. Tosin karmivampaa leffakokemusta Elokuvafriikki kieltämättä haki. Piinaavampaa ja traagisempaa olisi saanut olla. Silloin olisi leffa saanut varmasti enemmän huomiota ja mielenpainuvuutta. Kyllähän raina kelpasi näinkin, mutta parannettavaa vielä olisi. Hahmojakin oli kieltämättä hiukan liikaa, sillä itse asiassa oleellisimmat henkilöt olivat ainoastaan talossa asuva perhe ja pastori Delayne. Henkilöiden näyttelijät osasivat muuten toden teolla eläytyä rooleihinsa.

Muuten elokuva kyllä oli varsin hyvä, joissakin kohtaa sai jopa oikeasti hiukan pelästyä. Loppu olisi tietysti voinut olla karmivampi ja traagisempi, mutta kokonaisuudessaan The Amityville Horror on varsin erinomainen kauhutrilleri.

Kahden kiekon juhlajulkaisu on kieltämättä hieno, mutta ekstroja ei valitettavasti ollut kovinkaan paljon. Kolme dokumenttia, kommenttiraita, traileri ja muutama radiospotti ovat kuitenkin parempia kuion ei mitään ja julkaisu onkin varsin hieno kokonaisuus.

nimimerkki: Elokuvafriikki

Pisteet:
Arvosteltu: 06.06.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Elokuvafriikki
Vieras

Perhe ostaa talon jonka musta historia on tiedossa. Edellinen talon isäntä oli pistänyt kylmäksi koko perheen. Lutzin perhe - isä, äiti ja kolme lasta - eivät kuitenkaan välitä vaan ostavat talon huokealla hinnalla. Älyn ylittävät tapahtumat kuitenkin alkavat johdattelemaan vähän muuhun johtopäätökseen.

Vuonna 1979 valmistunut Amityville on tänäpäivänä kauhun klisekokoelma. Se ei varmaankaan ollut sitä reilu 20 vuotta sitten. Siltä osin ajan hammas onkin puraissut pahan lohkon kauhun tehosta. Kuka enää jaksaa säikkyä mustan kissan sähinästä tai itsestään läimivistä ovista?

Leffassa ihmetyttää muiden kuin pääosan esittäjien olemassa olo. Loppujen lopuksi osa porukkaa jää perustelematta, miksi heidät on kirjoitettu mukaan. Ikään kuin vängällä olisi leffaan pitänyt saada syvyyttä, mutta kaikkiaan leffa perustuu vain ja ainoastaan perheen rienaan ja kauhukokoelmaan. Kun viaton kotieläin ja lapset joutuvat vihtahousun kovertamiksi, niin tottakai katsomossa kiertää sympatia-aaltoja ja toive että kaikki päättyisi hyvin. Ohkanen juoni syö pisteitä, mutta asema kauhun edelläkävijänä ja klassikkona palauttaa niitä laariin muutaman.

Amityvilleä voi suositella niille jotka ovat antaneet sielunsa kauhuleffoille. Muille pläjäys toimii vaikka kauhun teemailtana tai kun ohessa kurlataan vauhtia illan viettoon.

Julkaistu DVD on mellevästi tuplalättyinen ja hieno setti sinänsä. Kruununa extroissa on parapsykologian tohtori Hans Holzerin kommenttiraita! Eipä ole aiemmin tullutkaan moista vastaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 11.04.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viljami
Ylläpitäjä
225 arvostelua