Aliens vs. Predator 2 (2007)
- Alkuperäinen nimi:
- Aliens vs. Predator: Requiem
- Tuotantovuosi:
- 2007
- Ohjaajat:
- Colin Strause, Greg Strause
- Käsikirjoittajat:
- Shane Salerno
- Pääosissa:
- Gina Holden, Johnny Lewis, John Ortiz, Reiko Aylesworth, Robert Joy, Steven Pasquale, Ty Olsson
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 86 min
- Genret:
- Toiminta, Kauhu, Sci-fi
- Elokuvasarja:
- Alien vs. Predator, Aliens vs. Predator 2
Alien ja Predator ovat kiistatta elokuvamaailman tunnetuimpia hirviöitä. Entä mitä syntyisi jos nämä kaksi hirviötä ottaisivat mittaa toisistaan? No siihen saatin vastaus vuonna 2004, kun nämä hirviöt taistelivat jäätikön alla.
Näköjään nämä välit jäivät selvittämättä Strause-veljesten mielestä, joten he päättivät tekaista uuden mittelön.
Elokuvahan alkaa siitä kun Predatorin sisältä syntynyt Predalien rupeaa riehumaan Predatorien aluksella ja tästä johtuen alus hajoaa ja syöksyy maahan lähelle Coloradon pikkukylää. Ja sitten, kuten "arvata saattaa", pikkuiset Facehuggerit lähtevät juoksemaan kilpaa kohti uhreja. Mitenkäs Predator? No Predatorien alukselta lähetty jonkinlainen hätäkutsu menee Predatorien planeetalle ja sieltä lähtee matkaan kokenut Predator tekemään selvää Predalienista ja Alien-laumoista. Ja jälleen kerran ihmiset saavat maksaa.
Odotin elokuvalta ehkä vähän enemmän kuin mitä se on, mutta ei AVP2 huono elokuva ole, ehei. Siitä vaan on sattunut unohtumaan monia tärkeitä asioita. Juoni on vähän sitä sun tätä, mutta sillä ei ole niin suurta merkitystä. Verta ja suolia lentää tällä kertaa riittävästi, ja elokuva onkin saanut kunnon ikäluokituksen. Alienin ja Predatorin ystäville elokuva ei ole olenkaan huono ostos. Elokuvan loppu enteilee jatkoa, jota ainakin itse toivon.
Vuosi 2004. Alien ja Predator ottivat yhteen maapallolla. Räiskettä ja mäiskettä riitti, mutta Alien-leffojen fiilis oli vedetty alas vessanpytystä, kuten myös veriroiskeetkin. Nyt Alien ja Predator ottavat mittaa toisistaan jälleen, mutta tällä kertaa verihanat on avattu ja muutenkin on menty parempaan suuntaan.
Elokuva alkaa siitä mihin ykkösosa päättyi. Kuolleen Predatorin mahasta purskahtaa molempien otusten sekoitus, Predalien, ja onnistuu aiheuttamaan avaruusaluksessa semmoisen mellakan, että se putoaa takaisin maapallolle. Coloradolainen pikkukylä saa uuden ongelman alta aikayksikön, kun Predalien ja muut Alienit alkavat pistämään ranttaliksi. Ongelma jää yhden Predatorin harteille, ja se saapuu tuhoamaan Alieneita. Eikä asia tälläkään kertaa setviinny ilman ihmisuhreja.
Aliens Vs. Predator 2 ei ole ollenkaan huono elokuvaelämys, varsinkin kun vertaa ykkösosaan. Juoni ei ole kovin hyvä, näyttelijät aika mitäänsanomattomia, mutta näyttämö on annettu niille tärkeimmille. Tällä kertaa PG-13 on unohdettu ja elokuva on saanut vanhan tutun R-ratingin. Alienin ulkonäköä on muokattu hieman. En nyt tiedä onko se paremman näköinen kuin ennen. Predator on taas vanha tuttu maskinaama, jolle on myös tällä kertaa annettu älyä käyttää aseitaan, eivätkä Alienit pääse heti niskan päälle.
Taistelua seurataan välillä Predatorin mukana, mutta suurin osa ajasta vietetään ihmisten matkassa. Mukana ei ole todellakaan huippunäyttelijöitä, vaan aika perustylsiä ja kaavamaisia suorituksia on luvassa. Hahmotkin ovat melko peruskauraa; tapahtumaa seurataan muutaman teinin, sheriffin, sekä äidin ja tyttären kanssa. Suurin kiinnostus kohdistui kuitenkin tähän uuteen tulokkaaseen: Predalieniin. Mielestäni sitä näytetään turhan vähän, paitsi kun lopussa on sen vuoro vallata näyttämö, on tappelu sateessa semmoista melskettä, ettei siitä pahemmin erota sen piirteitä. Ei huono lisäys kuitenkaan, vaikka olisi se voinut olla hieman vaikuttavampi.
DVD:llä elokuva on aika tummasävyinen (ainakin kun vertaa traileriin), eikä parissa kohtaa erota aina mitä on meneillään. Elokuvahan tapahtuu suurimmaksi osakseen yöllä ja myös sateessa. Tälläkään kertaa ei ole pieniltä hölmöyksiltä säästytty, esimerkiksi 20 sotilasta pärjää Alieneille huonommin, kuin tavallisten talliaisten joukko. Mielenkiintoista. Meno on kuitenkin parantunut, vaikka klaustrofobinen tunnelma on jätetty suurimmaksi osakseen taka-alalle ja vedetty puhtaaksi toimintaviihteeksi. Pari jännää kohtaa silti löytyykin.
Alien-fanille tärkeintä on monstereiden välinen kamppailu, joka onkin elokuvassa se paras juttu, koska ihmisten joutavaan dialogiin ei välillä jaksa keskittyä. Loppuun on varattu myös Alien-saagaan viittaava pikku yllätys, joka on varsin kekseliäs. Elokuva on ihan viihdyttävä, mutta ei taaskaan mikään mahtava kokemus. Ei kuitenkaan liikaa valittamista ja taistelu on hienon näköistä. Ei ansaitse ihan 3,5 tähteä, mutta ei kolmekaan ole huono arvosana. Saa nähdä taistelevatko nämä pedot jatkossa valkokankailla.
Kun otetaan kaksi elokuvahistorian tunnetuinta hirviötä, saalistaja ja muukalainen ja pistetään ne ottamaan matsia vastakkain ei lopputulos voi olla edes tyydyttävä, eihän? Näin ainakin kävi vuonna 2004 kun Paul W.S. Anderson -niminen heppu laittoi Alienin ja Predatorin "PG-13" -ikärajalla varustettuun onnettomaan scifi-mättöön. Reilu vuosi Andersonin heikon tekeleen jälkeen enemmänkin visuaalisia tehosteita luomassa olleet Strausen-veljekset Colin ja Greg alkoivat suunnitella uutta AVP-visiota ja mielessä oli heti mikäpä muukaan kuin kunnon "R-rating" mikä tietenkin itsestään selvyys, kun tehdään Alienista ja Predatorista elokuvaa. Tuloksena on syntynyt aivoton, mutta viihdyttävä rymellys.
Strausit saivat lopulta hyväksynnän elokuvan tekemiselle ja Anderson jätettiin kotiinsa katsomaan uutta AVP:tä sormien takaa. Colin ja Greg halusivat luoda hirviöiden taisteluareenaksi tällä kertaa pienen Coloradon kyläkaupungin, joka tuo hieman uutta ainaisille avaruusalukselle, viidakolle tai etelänavalle. Näyttelijöiksi ei saatu ketään superstaraa, jos nyt ei Miami Vice -elokuvan pahista John Ortizsta tai 24-sarjan Reiko Aylesworthia lasketa, kun päärooleissa heiluvat tietenkin aina niinkin ystävälliset Alien ja Predator.
Tarina käynnistyy kun Predatorien aluksessa syntyy hypridi, joka tunnetaan nimellä Predalien, joka listii melkein kaikki aluksessa olevat yhtä lukuunottamatta. Alus suuntaa takaisin maahan, jossa pieni poika ja hänen isänsä ovat metsästysretkellä. Retki päättyy heidän ja muutaman muun kyläläisen kohtalossa Alieneiden istuttamaksi ja pian on täysi kaaos vallalla kun hirviöitä kuhisee joka puolella kaupunkia. Sheriffi Morales (Ortiz) ja Dallas (Pasquale) yrittävät selviytyä pienen ihmisjoukon kanssa ennen kuin on liian myöhäistä ja vielä päälle eversti Stevens (Joy) aikoo pudottaa pienen pommin kylään. Tämän kaupungin tulevaisuus alkaa näyttää tuhotulta, sillä tällä kertaa Predator ei myöskään ystävysty ihmisten kanssa.
Aliens Vs. Predator 2 tarjoaa juuri sitä viihdettä minkälaista sen olisi pitänyt olla jo muutama vuosi sitten. Väkivaltaista, visvaista ja veristä meininkiä riittää, vaikka muille jakaa, joten Suomen K-18 ikäraja ei ole ollenkaan liikaa. Örkkien tappelun keskelle kynäilty tarina jää, kuten odottaa saattaa, melko ohueksi, kuten ihmispolotkin joiden puolesta ei nyt juurikaan jännitä. Strausen veljekset osaavat kyllä luoda muutamia visuaalisesti hienoja kohtauksia, varsinkin hirviöiden finaalimatsi on komeannäköinen, mutta niilläkään ei vielä kokonaisuutta parannetta täysin. Näyttelijät jäävät statisteiksi, vaikka Steven Pasquale ja John Ortiz kohtalaisesti selviävät päärooleista ja Reiko Aylesworth yrittää matkia kehnoin tuloksin Ellen Ripleytä. Tarina suorastaan pyytää Majuri Dutchia ja Ellen Ripleytä pelastajiksi.
Kokonaisuutena Aliens Vs. Predator 2 on kaikista valituksista ja typerästä ideasta huolimatta sujuva gore-pitoinen kolmen staran arvoinen aivot narikkaan -scifi-kauhuelokuva kahden tunnetun hirviön tunteellisesta kohtaamisesta keskellä Coloradoa. Jos tunsit olosi pettyneeksi Andersonin version jälkeen, tämän ei luulisi kylmäksi jättävän, mutta sinua on varoitettu.
nimimerkki: andy























































