Surman susi

tepi

Hannah menetti pienen tyttärensä ja suree sitä miehensä kanssa jolla on todettu syöpä. Poliisina Hannah tutkii huumejengien välinselvittelyä.

Vastoin omia ennakkokäsityksiä sarja ei kerro (ihmis)susista (nyyh), vaan elämän varjopuolista. Ruotsalainen sarja siis sisältää samanlaista synkistelyä kuin on suomalaisissa vastaavanlaisissa tekeleissä.

Kat on häiriintynyt nuori nainen joka työskentelee syndikaatin palkkamurhaajana. Hän on yksinäinen susi, aivan kuin se susi joka jolkuttelee Hannahin auton editse sarjan päätösjaksossa.

Ruotsalaispariskunta löytää auton joka sisältää huumeita ja rahaa. Kat jäljittää niitä. Kat ampuu ja puukottaa ihmisiä hengiltä ja joutuu kidutetuksi sähköllä. Sarja sisältää väkivaltaa josta ei kaikki pidä. En minäkään tosielämää kuvaavista raakuuksista tykkää.

Kun lähinnä yhdysvaltalaisissa vastaavissa sarjoissa hahmot ovat stereotyyppisiä ja jotka aina hoksaavat kaiken oleellisen, tässä sarjassa hahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä jähmeään pohjoismaalaiseen tyyliin.

Tuskastuttavan hidas tempo on yksi sarjan riippakivistä. Kun lähestyvää autoa kuvataan valokeilojen halkaistessa hämärää korpea menettää tilanne kiinnostavuutensa. Katsojaa kiinnostaa mitä tapahtuu auton sisällä ja miten juoni etenee.

Jos sarja olisi pelkkää huumehörhöistä sekoilua jota poliisi selvittelee ei sarja kauaa kiinnostaisi. Siinä on kuitenkin koukku johon katsoja tarttuu. Katsoja tajuaa pian yhteyden muutaman jakson jälkeen.

Juoni jää kesken joten ehkä saamme seurata sarjaa vielä uudella kaudella. Toivottavasti kesäisin, sillä talvisia maisemia saa nyt tuijotella muutenkin.