Evan Peters esittää todella tarkasti ja upeasti introverttia, huomaamattomasti elelevää, mutta asunnossaan hirvittäviä murhia suorittavaa Jeffrey Dahmeria. Hänen roolisuorituksensa on uskottavuudessaan todella kylmäävä.
Lionel-isää esittävä Richard Jenkins on niin ikään hyvin vakuuttava.

Sarja alkaa hyvin ja pitää otteessaan ensimmäisten jaksojen ajan. Jaksoja ei kuitenkaan pysty ahmimaan, koska ne jättävät niin karmean olon.

Olisin kuitenkin tehnyt sarjasta hieman lyhyemmän. Kymmenen jaksoa on hieman liikaa, ehkä 6-8 olisi riittänyt. Jakso, joka keskittyi kuuroon poikaan, oli todella raskas seurattava, koska siinä puhuttiin melkein kokonaan viittomakieltä. Loppupuolella sarjaa taas keskityttiin aivan liikaa uhreihin sekä naapurin kokemuksiin.

Viimeisessä jaksossa oli onneksi yksi kylmäävän tyylikäs kohtaus, jota en nyt halua spoilata. Sarja sortuu valitettavasti jonkinasteiseen woke-mentaliteettiin, jota en yhtään kaivannut, koska inhoan kaikkea alleviivaavuutta sekä katsojan puolesta ajattelua. Ilman tätä olisin antanut puolikkaan tähden lisää.

Petyin kovasti tähän 2. tuotantokauteen. Jotenkin käsikirjoittajilla tuntuu loppuneen ideat pahasti kesken, ensimmäisen kauden nokkeluus ja hauskuus oli unohtunut. Koulun säilyminen ja kyläkilpailun käänteet eivät jaksaneet kantaa 12 jakson ajan ja kokonaisuus oli haukottava. Harmin paikka!

Irtiottoja on ehkä paras suomalainen sarja, ainakin 2000-luvun puolelta. Kaikki näyttelijät ovat huikean vahvoja ja uskottavia, sarja on surullinen, hauska, tragikoominen ja hämmentävä samaan aikaan. Aku Louhimies ohjaa sarjan tiukalla otteella. Erityisen hienosti ohjattuja ovat jaksot, joista on tehty myös elokuva Valkoinen kaupunki.