WGB

WGB

Käyttäjä, 26 fania

Suurimmat suosikit

1

Brazil - tämän hetken tuolla puolen rating 3,90

2

(1963)

8½ rating 3,86

3

Eyes Wide Shut (1999)

Eyes Wide Shutin ketjureaktio käynnistyy sillä, että nainen erehtyy kertomaan miehelleen seksuaalisista fantasioistaan. Seurauksena on väistämätön katastrofi: nainen kykenee menemään rauhassa nukkumaan tunnustuksensa jälkeen, mutta mies muuttuu täysin rauhattomaksi ja alkaa vaeltamaan ympäri kaupunkia. Porvarillinen avioelämä luisuu päin helvettiä.Jos Eyes Wide Shut on jonkun elokuvan hahmon fantasia, niin Alicen. Elokuvaa voi pitää unena esimerkiksi aina Billin omien seikkailujen aikana. Voiko kyseisen unen nähdä kummallisena visiona aviomiehen mahdollisen syrjähypyn epäilystä?Vaikkei voisikaan, niin ainakin porvarismieheltä riisutaan ylitsepursuavan itseluottamuksen luoma maski ja hänet nöyryytetään juhlissa. Kaikki muuttuu silloin entistä sekavammaksi, sillä hän saa kaupan päälle porttikiellon juhliin. Joka käänteessä tarjotaan seksiä, mutta syrjähyppyä ei tapahdu yhdessäkään elokuvan kohtauksessa. Sen sijaan Billin saapuminen kotiin vaimonsa luo on tulkittavissa unen päätepisteenä ja siksi kyseessä on hyvin monitulkinnallinen kohtaus.Tulipa muuten tajuttua vielä yksi selitys tälle filmille: mitä jos kyse onkin äärimmäisen mustasta komediasta, jossa Tom Cruise, menestyneen miehen perikuva, ei millään onnistu saamaan seksiä? Elokuvasta saa niin paljon järkeenkäyviä ja miksei mielipuolisiakin tulkintoja irti, että sitä voi täysin varauksettomasti pitää yhtenä Kubrickin harkituimmista mestariteoksista tai vähintäänkin yhtenä 90-luvun nerokkaimmista elokuvista. Ja mikä parasta: mitä enemmän Eyes Wide Shutia miettii, sitä nerokkaammalta se tuntuu.

Eyes Wide Shut rating 3,87

4

Huuliharppukostaja (1968)

Täydellinen western ja nostalgisten muistojenkin siivittänä henkilökohtaisia suosikkejani. Viisi tähteä ei tunnu olevan tarpeeksi tälle väkivaltaoopperalle, josta ei löydä vikaa vaikka kuinka etsisi. Sergio Leonen ohjaus on ehdottomasti hämmästyttävintä koskaan näyttelijöiden tehdessä unohtumattomia suorituksia ja Morriconen sävelmien osuessa täydellisesti hermoon. Kuvaus ja estetiikka nousevat myös legendaarisiin mittasuhteisiin, ja villin lännen kuolinhetket iskevät tematiikkana melkoisen lujaa. Missään muussa elokuvassa ei taida olla alusta loppuun näin intensiivistä tunnelmaa.Ikuisesti uudelleenkatseltava mestariteos, jonka parissa tunnustan itkeneeni.

Huuliharppukostaja rating 4,47

5

Solaris (1972)

Solaris rating 4,28

6

2001: Avaruusseikkailu (1968)

Kolmas katsomiskerta ei tuonut muutosta mielipiteeseen muuten kuin vain vahvistamalla jo olemassaolevaa käsitystäni siitä, että 2001: Avaruusseikkailu on yksinkertaisesti kaikkien aikojen hienoin tieteiselokuva sekä kiistatta yksi maailman kauneimmista, syvällisimmistä ja parhaimmista mestariteoksista. Se kyseenalaistaa kylmästi inhimillisyyden teknologian kehityksen keskellä (HAL 9000 on nimittäin koko elokuvan persoonallisin hahmo!) ja kuvaa mielestäni ihmisen hiljattaista evoluutiota täydellisyyteen asti vertauskuvallisten monoliittien kautta. Sitä tarkemmin en yritä tai haluakaan käsitellä tätä mestariteosta, vaikka sanottavaa olisikin enemmän tiettyyn rajaan asti, sillä toivon sen pysyvän ikuisena mysteerinä. Jokainen ansaitsee oikeutensa ihastella, kokea ja pohdiskella Kubrickin kiistattoman mestarillista elokuvaa, josta ei yksinkertaisesti löydä vikoja vaikka kuinka etsisi.

2001: Avaruusseikkailu rating 4,20

7

Brianin elämä (1979)

Monty Pythonin mustaakin mustempi kuvaus Jeesuksen jalanjälkiä seuraavan Brianin elämästä on erittäin legendaarista tavaraa kohtauksesta toiseen. Samalla kun tätä katsellessa nauraa itsensä kerta toisensa jälkeen kipeäksi, on ihailtava komediaryhmän terävimmän piikin pureutumista Jeesuksen tai kenen tahansa uskonnollisen profeetan opetuksia fanaattisesti päin helvettiä tulkinneihin seuraajiin.Life of Brian taitaa muuten olla paras puhdas komedia koskaan. Tämä kestää ihan tajuttomalla tavalla aikaa ja naurattaa yhä uudelleen.

Brianin elämä rating 4,13

8

Viime vuonna Marienbadissa rating 4,11

9

Berliinin taivaan alla rating 4,06

10

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini (1971)

Aikanaan järisyttänyt elokuvakuuluisuus kuuluu jokaisen vähänkin elokuvista tietävän ehdottomalle katsomislistalle. Elokuva väkivaltaisesta nuorisohuligaanista itseään pahemmassa yhteiskunnassa kuuluu kaikkien aikojen tärkeimpiin kirjafilmatisointeihin ja sitä kautta elokuviin. Kubrick ei shokeeraa itsetarkoituksellisesti Malcolm McDowellin unohtumattomasti näyttelemän Alexin teoilla vaan nostaa elokuvan tasoa huikealle mittapuulle tekemällä niistä päähenkilön itsensä ihannoimia tapahtumia, mikä tavallaan tekee tämän teoista entistä vähemmän oikeutettuja. Silti Alex kohtaa katsojan sympatiat kokemansa kidutuksen, syrjinnän ja alkukantaisen vihan ansiosta. Ja kun kaikki toimii erinomaisesti musiikkia, dialogia, näyttelyä, käsikirjoitusta, kuvausta ja kokonaisuudessaan ohjausta, kyse on eräästä hypnoottisimmista, kylmäävimmistä ja parhaimmista elokuvista koskaan. Alkuperäisteoskin ansaitsee varauksettoman arvostuksen.

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini rating 4,16

11

Citizen Kane (1941)

On hämmästyttävää, miten pakkomielteisesti elokuvaa voidaan vuodesta toiseen jyrätä kuriositeetiksi ainoastaan sen kieltämättä ylilyödyn hypen takia. Mitään elokuvaa ei ole kuitenkaan kanonisoitu maailman parhaaksi, vaikka se tässä tapauksessa näyttäisi siltä. Citizen Kanen arvioiminen mainettaan heikommaksi filmiksi on kerrassaan turhauttava klisee, joka vie arvoa filmin todellisilta ansioilta. Kriitikoiden suosio ei ole norsunluutorni, jota vastaan täytyy kapinoida vain kapinoinnin vuoksi. Mistään elokuvasta ei myöskään tarvitse tykätä pelkästään siksi, että sillä on historiallisesti vallankumouksellista arvoa ja arvostusta.Mitä syitä Citizen Kanesta pitämiseen sitten löytyy? Myönnän aluksi, että sorruin itsekin odottamaan ensikatselulla liikoja ja vaikka pidin tätä silloinkin kaikessa amerikkalaisen unelman vastaisuudessaan mestariteoksena, en kyennyt aidosti näkemään syitä sen mittavalle arvostukselle. Kun ensikatselusta kului vuosi, halusin viimein päästä todella selville filmin neroudesta. Tuloksena oli audiovisuaalisesti mielettömän vahva, alussa ja lopussa kylmäävä, ainutlaatuisen tarkka ja inspiroiva kokemus, jonka jälkeen oli syytä miettiä omaakin elämäänsä. Toisin sanoen mestariteos, joka melkeinpä ansaitsee arvostuksensa, mutta pärjää sitäkin paremmin omillaan.Tiivistetysti Charles Foster Kane on amerikkalaiseen unelmaan tyytymätön suurmies, jolle menestyksestä seuraa vain menetyksiä. Lapsuus riistetään häneltä liian aikaisin ja aluksi ylitsevuotavan positiivisena näyttäytyvä, häikäilemättömin keinoin toteutuva menestys lehtikeisarina syö häntä yllättävällä tavalla. Kanen pakkomielteenä on saada rakkautta, mutta hän ei kykene antamaan sitä takaisin. Hän paikkaa tunne-elämänsä aukkoja patsailla ja melkein pettyy elämäänsä ymmärtäessään lopulta suurimman ongelmansa.Welles puolestaan ymmärtää hahmonsa täydellisesti, ei vain mielettömällä näyttelijätyöllään vaan valikoimalla Kanen elämänvaiheista juuri sen, mikä on tärkeää. Näkökulmaa supistetaan tarkoituksellisesti rakentamalla elokuva hahmolle läheisien henkilöiden haastattelujen ympärille. He eivät voi kertoa kaikkea, koska vain Kane itse tiedostaa tuskansa parhaiten, antaen kuitenkin katsojalle avaimet johtopäätöksiin tämän elämästä.Citizen Kanen kamera-ajot ja leikkaukset ovat tietysti vallankumouksellisia, mutta sitäkin enemmän arvostan valaistusta. Mielestäni on uskomatonta, miten vähälle huomiolle Wellesin estetiikantaju on jätetty: katsokaa nyt itsekin, miten upeaa kuvastoa valon ja varjostuksen avulla voi syntyä! Vaikuttavaa on myös se, miten Welles valikoi valaistuksen avulla hahmot, joiden luonteenpiirteitä ja tunteita hän haluaa korostaa tietyissä tilanteissa.Vastaavasti journalistien kasvot jäävät kokonaan varjoon, ikään kuin eräänlaisena kannanottona nykyistäkin mediaa riivaavaa kasvottomuutta ja pinnallisuutta kohtaan. Charles Foster Kane on journalisteille pelkkä edesmennyt julkkis, jonka elämänvaiheilla voi mässäillä sananvapauden nimissä. Katsojalle hän on puolestaan raadollinen osoitus siitä, miten monipuolinen ja ristiriitainen eläin ihminen todellisuudessa on.En tiedä, tekeekö kommenttini oikeutta tälle mestariteokselle, mutta mikäpä oikeastaan tekisi. Citizen Kane on todellakin yksi lukuisista syistä, miksi jaksan ylipäätänsä innostua elokuvista. Sen antia ei voi tiivistää kriitikkojen kaanoniin tai ylistäviin arvioihin ja se jos jokin on hienoa.

Citizen Kane rating 4,04

12

The Straight Story rating 4,28

13

Veteen piirretty viiva (1998)

Sotilaiden ajatukset saavat kertojaäänensä, kun Terrence Malick pohtii heidän kauttaan sodan kauheuksia ja vaikutuksia ihmismieleen jättämättä oikeastaan ketään statistiksi.

Veteen piirretty viiva rating 3,85

14

Pahan kosketus rating 4,09

15

Taksikuski (1976)

Taksikuski rating 4,10

16

Stalker (1979)

Stalker rating 4,11

17

Takaikkuna (1954)

Hieno elokuva, joka jotenkin saa innokkaan katsojan muuttumaan kyyläksi. Vahvan tunnelatauksensa ohella Rear Window vaikuttaa maalauksellisia kuvillaan, hienoilla näyttelijäsuorituksillaan ja vanhanaikaisella hohdollaan. Ehkä Hitchcockin tuotannolle osuvin sekä ohjaajan täydellisin perusteos.

Takaikkuna rating 4,22

18

Eraserhead (1977)

Eraserhead rating 3,72

19

Auringonlaskun katu rating 4,10

20

Seitsemän samuraita rating 4,34

21

Kuolema Venetsiassa rating 3,76

22

Mansikkapaikka rating 4,02

23

Rashômon - paholaisen temppeli rating 4,28

24

Tulikukkia (1997)

Tulikukkia rating 4,42

25

Irréversible - syntiset rating 3,89

26

Peili (1975)

Peili rating 3,88

27

M - kaupunki etsii murhaajaa rating 4,15

28

Nykyaika (1936)

Kommentti, joka ei kerro mistään mitään ja ansaitsee jonakin päivänä kunnollisen päivityksen. Elokuvahan on yksinkertaisesti parasta ja innovatiivisinta komediaa sekä suurimpia mestariteoksia ikinä.

Nykyaika rating 4,18

29

Tule ja katso (1985)

Tule ja katso rating 4,29

30

Panssarilaiva Potemkin rating 4,13

31

Ikiru - tuomittu rating 4,34

32

Seitsemäs sinetti (1957)

Maalauksellisen upea mestariteos, jonka jälkeen elokuvaa oppii ymmärtämään taiteenlajina. Bergmanin klassinen visio shakkiottelusta Kuoleman kanssa on ehdottomasti kiintoisimpia tapoja kuvailla omaa kuolemanpelkoaan ja ajankuvaus on lämpimällä tavalla teatraalista.

Seitsemäs sinetti rating 3,94

33

Ran (1985)

Ran rating 3,85

34

Andrei Rublev osa 1 rating 4,11

35

Andrei Rublev osa 2 rating 4,14

36

Keskustelu (1974)

Keskustelu rating 3,79

37

Mantsurian kandidaatti rating 3,87

38

Tokyo Story (1953)

Tokyo Story rating 4,26

39

Kaupungin valot rating 4,11

40

Inho (1965)

Inho rating 3,79

41

Pelko jäytää sielua rating 4,27

42

Onnellisten aika rating 3,92

43

Fanny ja Alexander (1982)

Huikeat lavasteet huokuvat elokuvassa esiintyviä tunnetiloja: lämpöä, kylmyyttä, iloa ja pelkoa. Kuvaus rikkaan suurperheen nuorten sisarusten sopeutumisesta erilaisissa ympäristöissä on aivan kuin sarja kauniita ja kipeitä, yhtä kaikki unohtumattomia muistoja lapsuudesta. Bergman ohjaa näyttelijöiden tuntemuksia todella vakuuttavasti.

Fanny ja Alexander rating 4,09

44

Parrasvalot (1952)

Parrasvalot rating 4,08

45

Ritari siniparta rating 4,03

46

Persona - naisen naamio rating 4,11

47

Aguirre - Jumalan viha (1972)

Mitä tästä mestariteoksesta on oikeastaan sanomatta? Toisen katsomiskerran jälkeen oli pakko hieman kasailla ajatuksiaan, sillä Herzog&Kinski -akselin ensimmäinen yhteistyö on poikkeuksellisen hurmeinen teos. Elokuvan kuumeinen ilmapiiri on käsinkosketeltavissa, eikä pelkästään loistavasti kolahtavan ääniraidan sekä sademetsää tarkasti dokumentoivan kameratyön takia. Munkin raapustamista katkelmista koottu tarina Kultaisen kaupungin innoittamasta lauttaretkikunnasta ei menetä missään vaiheessa jännitettään tarinan tai tunnelman osalta, vaan tuntuu kasvattavan lataustaan loppuun asti. Alun henkeäsalpaavan komeasta maisemakuvauksesta matka muuttuu hiljalleen valtataistelun kautta surrealistiseksi painajaiseksi, jossa retkikunnan ympärillä uhkaava vaara etenee itsestäänselvyydeksi asti. Kuolema alkaa hiljalleen tuntumaan vapautukselta. Kaiken epätoivon keskellä suurimmaksi kohoaa Aguirre, josta Kinskin ylittämättömän maaninen roolisuoritus luo yhden kaikkien aikojen ikimuistoisimmista elokuvapahiksista. Kyse ei ole kuitenkaan suoranaisesti pahasta henkilöstä, sillä Kinski tuo tulkintaansa myös inhimillistä hämmennystä, vainoharhaisuutta ja jopa sympatiaa.Herzogin ja hänen kuvausryhmänsä mielipuolinen reissu sademetsien syvyyteen on helposti rinnastettavissa Coppolan myöhemmin valmistuneeseen Ilmestyskirjaan. Keskeisenä teemana on valloitusretkien aiheuttama sokea usko olemattomaan unelmaan. Rivisotilaiden olemuksesta on helppo huomata painostavan sademetsän tuomaa toivottomuutta. Ainoana pelastuksena on El Dorado, jota ei ole, mutta johon kaikki toivo on laitettava. Aguirre puolestaan päästää itsensä kokonaan unelmien vietäväksi, eikä lopulta anna todellisuudelle tilaa suuruudenhulluissa aivoituksissaan. Toista tärkeää teemaa, imperialismin turmelevaa vaikutusta, Herzog tuo esille näyttämällä vähemmistökansojen edustajien alentavaa kohtelua niin yhteisön sisällä kuin ulkopuolella. Yhteisö itse on muutenkin pirstaleina sisäisten ristiriitojensa takia, jolloin sen kaikista häikäilemättömin jäsen pitää nauhoja käsissään.Jätän tarkemmat analyysit viisaammille, mutta haluan vielä korostaa, että kyse on todella vangitsevasta Kokemuksesta. Tästä ei löydä silmiinpistävää vikaa, ärsykettä tai heikkoutta, vaikka kuinka etsisi. Kyse on tekoprosessiaan myöten yhdestä maailman mielipuolisimmista elokuvista, joka on ehdottomasti nähtävä.

Aguirre - Jumalan viha rating 4,03

48

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja rating 4,09

49

Tahdon riemuvoitto rating 3,80

50

Ugetsu - kalpean kuun tarinoita rating 4,05

51

Harakiri (1962)

Harakiri rating 4,22

52

Syyssonaatti (1978)

Syyssonaatti rating 4,13

53

Kurjet lentävät rating 4,16

54

Europa (1991)

Europa rating 4,09

55

Sátántangó (1994)

Sátántangó rating 4,44

56

Punainen ympyrä rating 3,84

57

Inland Empire (2006)

Kolmas katselukerta avasi Lynchin ehkä tähän asti vaikeinta elokuvaa entistä enemmän. Jänikset, rosoinen kuvanlaatu, unenomaisuus, aikahyppely ja todella hyytävä ilmapiiri upposivat entistä syvemmälle ja Lynchin parhaimmistoon jo aiemmin kuulunut teos kasvatti lataustaan. Kyseessä on edelleenkin ihan huikea Kokemus, josta ei pääse millään irti. Kerronnalliset rajat rikkoutuvat ja siitä huolimatta filmi pysyy sopusoinnussa, vaikka hyödyntäähän Inland Empire loppujen lopuksi elokuvallista klassismia tunnelmanluonnissaan.Tätä ei todellakaan kannata sivuuttaa pelkkänä kuriositeettina ja itsetarkoituksellisena outoiluna. Vaikka lähes kaikki Lynchin elokuvat ovat jollain tasolla omituisia, niiden tunnelmaan on usein helppo uppoutua. Inland Empire vaatii tällä kertaa enemmän kuin pelkkää kokemukseen heittäytymistä, jotta se tarjoaisi vieraantuneen katsojan kaipaamia ahaa-elämyksiä. Se vaatii heittäytymistä ohjaajan tajunnanvirran mukaan, sitähän Lynch on kameraansa tallentanut. Tapahtumilla on yhteytensä, koska sekavinkin tajunnanvirta kaikessa irrationaalisuudessaan yhdistelee mielleyhtymiä, palaten välillä aiemmin käsittelemäänsä asiaan.Inland Empire tarjoaa Mulholland Driveäkin syvemmän katsauksen elokuvan ja ihmismielen saloihin. Elokuvissa todellisuus menettää merkityksensä, vaikka kyse olisi kuinka tarkasta dokumentoinnista. Jos elokuvarooli alkaa mukailla jonkun todellista elämää, katoaako siitäkin todellisuus? Kun meneillään oleva elokuvaproduktio on kaikella tapaa kummallinen, päähenkilön muutenkin sekoava mieli alkaa sekoittaa todellisuuden ja elokuvan elementtejä keskenään. Tapahtumistahan ei katsojakaan usein huomaa, onko kyse todellisuudesta, unesta vai elokuvasta. Kun näiden välille saa selkeän vedenjaon, kokonaisuus avautuu paremmin.Kaikille tämä ei välttämättä aukene koskaan ja saatan ihan hyvinkin olla Lynchin kanssa samoja sieniä popsinut pseudoelitisti. Itselleni Inland Empire on kuitenkin merkittävä toivonpilkahdus pettymyksestä toiseen etenevän nykyelokuvan tilanteelle. Onneksi on vielä ohjaajia, jotka katsojien konventionaalisista tottumuksista riippumatta tekevät elokuvia, joissa katsojan on oltava aktiivinen vuorovaikuttaja saadakseen niistä syvempiä ajatuksia irti.Lisäksi filmin hyytävä kliimaksi saa miltei paskat housuun, mutta loppu koskettaa selittämättömällä ja sanattomalla, elokuvallisella tavalla parhaimmillaan.

Inland Empire rating 3,51

58

Viikonloppu (1967)

Viikonloppu rating 3,90

59

Ihana elämä (1960)

Ihana elämä rating 3,86

60

Keskipäivän aave rating 4,15

61

Hiroshima, rakastettuni rating 3,83

62

Nostalgia (1983)

Nostalgia rating 4,38

63

Auringonnousu (1927)

Auringonnousu rating 3,93

64

Vastarinnan melankolia rating 4,30

65

The Man from London rating 4,45

66

The Holy Mountain rating 4,00

67

Jeanne d'Arcin kärsimys rating 4,23

68

Hullu Pierrot (1965)

Hullu Pierrot rating 3,77

69

Veronikan kaksoiselämä rating 3,70

70

Kaspar Hauserin tapaus rating 4,01

71

Early Summer (1951)

Early Summer rating 4,70

72

Kwaidan - kauhun kasvot rating 3,93

73

Rocco ja hänen veljensä rating 4,30

74

Pirulliset (1955)

Pirulliset rating 3,96

75

Uhri (1986)

Uhri rating 4,31

76

Lääninherra Sansho rating 4,37

77

Tuntemattomat sankarit rating 4,10

78

Erottamattomat rating 3,66

79

Trafic - liikenne rating 3,78

80

Mies ja elokuvakamera (1929)

"Mahdoton elokuva tulkita oikein", "välillä liiankin pitkästyttävää seurattavaa", "uudelleenkatsomisarvo on erittäin vähäinen", "anti jää suht vähäiseksi". Olette selvästi syöneet paskaa ja sylkeneet sitä moisia mielipidekukkasia suoltaessanne! Mies ja elokuvakamera on teknisesti ja sisällöllisesti niin käsittämättömän rikas mestariteos, ettei sitä voi kuin ihailla alusta loppuun silmät hypnoosissa ja suu ammollaan. Visuaalisesti häikäisevän kuvaston ja ääniraidan rakentama kohtausten välinen symbioosi on jotain niin mieletöntä millä tahansa mittarilla, että ylistysvyöryä ei voi välttää. Katsojalle avautuu mahdollisuus myötäelää filmin rytmissä, tilaisuus ihastella itseään kuvilla kertovaa elokuvaa sekä vapaus valita mikä tahansa teoksen lukemattomista temaattisista kerroksista. Eli aivan kaikkea, mitä elämää suuremmalta taideteokselta voi vaatia.Itse katsoin Mies ja elokuvakameran viimeksi dokumenttina ihmisen paikasta teollistuneessa yhteiskunnassa. Vaikka kyseisten teemojen suodattaminen nykyaikaan vaatii neuvostoaikaisen kontekstin ymmärtämistä, eivät Vertovin merkittävimmät havainnot ole vanhentuneet yhtään. Teos tuntuu pikemminkin todelliselta eksistentialistisen elokuvan edelläkävijältä, aivan kuin siinä olisi ripaus pohdiskelua yksilön vapaudesta keskellä sosialistiseen yhtenäisyyteen pyrkivää yhteisöä. Monissa joukkokohtauksissa ihmiset näyttäytyvät välillä länsimaisesta näkökulmasta hieman masentavallakin tavalla yhtenä muurahaismassana, vastapainonaan ihmisjoukkojen me-henkeä korostavia hetkiä ilman minkäänlaista propagandistista pohjavirettä. Vertov antaa myös yksittäisille henkilöille tilaa liikuttavalla tavalla. Kuvauksen dokumentaarisuus vain vahvistaa vaikutelmaa siitä, että näiden ihmisten arkiset ilot, surut ja velvollisuudet ovat todellisia.Teoksen rytmitys rinnastuu kuvassa näkyvien ihmisten kiireisiin Michael Nymanin sävellysten korostaessa vaikutelmaa. Leikkaus on rauhallista ja tunnelma lyyristä kaupungin ollessa vasta heräämäisillään tai perheiden rentoutuessa uimarannalla. Kun ihmismassat purkautuvat kiireisiinsä ja töihinsä, kollaasin tahti nopeutuu hurmokselliseen tahtiin. Tällöin kuvassa näkyy usein myös koneita, joiden vauhti peilaa selvästi elokuvan leikkausvauhtia. Samalla tavalla elokuvanteko näyttäytyy koneellisena prosessina ja elokuva itsessään lukemattomien pienten osasten järjestäytyneenä summana, aivan kuten yhteiskuntakin. Näinkin kummallisessa teoksessa tapahtumat etenevät selkeää punaista lankaa pitkin, eivätkä tavanomaisen narratiivin rajoitteet (tai oikeastaan mikään lisäys) tekisi tästä rakenteellisesti erittäin harkitusta filmistä tämän loogisempaa.Väitän, että tämän mestariteoksen on todella nähnyt vasta uusintakatselulla. Näin kävi ainakin omalla kohdallani: aluksi näin huikean audiovisuaalisen kokeilun, rewatchilla puolestaan jokaista yksityiskohtaa myöten täydellisen elämyksen ja yhden suurimmista suosikeistani, jonka katsoisin ilomielin uusiksi milloin tahansa. Todennäköisesti tulkitsen seuraavalla katselukerralla Mies ja elokuvakameran täysin eri tavalla ja pyörrän kaikki päätelmäni uusiksi, mikä on luonnollisesti ainoastaan tämän uskomattoman mestariteoksen eduksi.

Mies ja elokuvakamera rating 4,30

81

Porvariston hillitty charmi rating 3,77

82

Possession (1981)

Possession rating 3,86

83

L'Atalante (1934)

L'Atalante rating 4,03

84

(1961)

Yö rating 4,37

85

Elää elämäänsä rating 4,13

86

Kuolemaantuomittu on karannut rating 4,26

87

Sota ja rauha (1967)

Sota ja rauha rating 4,20

88

Seikkailu (1960)

Seikkailu rating 3,76

89

Sattuman kauppaa rating 3,67

90

Viridiana (1961)

Viridiana rating 4,24

91

Pelin säännöt rating 3,98

92

Tiikerikissa (1963)

Tiikerikissa rating 4,11

93

Zvenigora (1928)

Zvenigora rating 4,69

94

Paris, Texas (1984)

Paris, Texas rating 3,87

95

Kings of the Road rating 4,00

96

Love Exposure (2008)

Love Exposure rating 4,43

97

Nanook, pakkasen poika rating 4,30

98

Tuhon enkeli (1962)

Tuhon enkeli rating 4,32

99

Exit Through the Gift Shop rating 3,88

100

Perhetarina (1961)

Perhetarina rating 4,29

101

Kamarineidon päiväkirja rating 3,38

102

The Tree of Life rating 3,09

103

Vihan päivä (1943)

Vihan päivä rating 4,55

104

Torinon hevonen rating 4,50

105

Drive (2011)

Drive rating 3,93

106

Kansan mies (1928)

Kansan mies rating 4,21

107

Devils on the Doorstep rating 4,75

Profiilin tiedot

TOP-listat