En ole The Last of Usia itse pelannut, mutta seurannut vierestä muiden pelailuja. Itselläni ei herättänyt itku-potku-raivareita, kun Ellien näyttelijä Bella Ramsey ei vastannut ulkonäöllisesti videopeliesikuvaansa ja muut vastaavat, sarjan kannalta toisarvoiset valituksenaiheet, joista pelaajat ovat jaksaneet vaahdota pitkin nettiä. Ihan hauska kuitenkin, että pelin ääninäyttelijöitä on ujutettu sarjaan eri rooleihin. Kovalla budjetilla toteutettu sarja näyttää hienolta, monilta osin juuri sellaiselta miltä maailma luultavasti näyttäisi katastrofin iskiessä, ajan kuluessa ja luonnon vallatessa tilaa takaisin kaupunkien kustannuksella.

Aluksi olin tyytyväinen, että "zombeja" ei näytetty liikaa eikä meininki sitä myöten mennyt liian toimintapainotteiseksi. Kuitenkin loppua kohden alkoi tuntua, että voisi niitä sienipäitä nyt vähän enemmänkin olla, kun nyt Ellie ja Joel (Pedro Pascal) saattoivat kulkea kaupungissa selkä suorana, läppää heittäen ja vailla huolta huomisesta. Muutenkin useissa jaksoissa pisti silmään tiettyjä typeryyksiä ja tyylivirheitä, joita ei sen kummemmin tarvinnut suurennuslasilla etsiä. Ensimmäistä kautta vaivasi myös epätasaisuus ja outo rytmitys. Välillä voitiin keskittyä koko jakso tiettyihin henkilöihin, kuten jaksoissa kolme ja seitsemän, mutta sitten viimeisessä, joka on kauden lyhkäisin, homma vedettiin pakettiin hirveällä munaravilla. Onneksi Pascalin ja Ramseyn kemiat toimivat kohtuullisen hyvin, joka kantaa vähän heikompien kohtien yli.

Mikään elämää suurempi sarja ei tämä Last of Us itselleni ole, ja jää täysin esimerkiksi Chernobylin jalkoihin. Siitä huolimatta kakkoskauden tullessa katselen jakso per viikko tahdilla senkin ihan mielelläni, vaikka uutta jaksoa ei täpinöissään tulekaan odotettua.

Anteeksi ranskani, mutta onhan tämä aivan helvetin mahtava minisarja HBO:lta. Uusintakatselulla muuttui jopa paremmaksi.

Chernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta ja sen jälkimainingeista kertova viiden jakson sarja ei sisällä mitään ylimääräistä, eikä mitään liian vähän. Kaikki jaksot täyttä asiaa ja nämä asiat selvitetään luonnollisella sekä selkeällä tavalla, että aiheeseen vähemmän vihkiytyneemmätkin pääsevät tapahtumiin kiinni.

Chernobyl näyttää todella hyvältä ja tämä johdattaa katsojan oikeanlaiseen tunnelmaan, on se kuinka masentavaa tahansa. Ilon aiheet ovat suureksi osaksi vähissä, mikä tekee siitä raskaan realistisen seurattavan, enkä ihmettele jos joillekin inhorealismi on liikaa. Loistavan tunnelman varmistavat omalta osaltaan hienot näyttelijät rooleissaan. Valery Legasov (Jared Harris) sekä Boris Shcherbina (Stellan Skarsgård) suhteen kehittymistä on hieno seurata.

Ehdottomasti Chernobylin suurin meriitti on sen kyky herättää tunteita, jonka se tekee vieläpä tyylillä lähdemateriaalia ja tapahtumia kunnioittaen. Elokuva on pelottavampi kuin monet kauhuelokuvat, eikä esimerikisi vihalta ja epäuskolta oiken voi välttyä.

Mestariteos, joka on tälläkin hetkellä osittain ajankohtainen.

Hieno avaus jälleen HBO:lta. True Detective sisältää paljon hyvää,kuten ajoittain uhkaavaa tunnelmaa ja tapahtumaympäristö on mukavan erilainen verrattuna pelkkään urbaaniin kaupunkimiljööseen. Jotkut ovat haukkuneet hitaasti etenevää tyyliä tylsistyttäväksi, mutta omalla kohdallani tämä on vain plussaa. Pääosakaksikko Harrelson ja McConaughey loistavat todenteolla ja erityisesti McConaugheyn tulkitsema Rust Cohle on hemmetin hyvä hahmo.

Vaikka jaksot petaavat jotain hienoa lopetusta, niin itselleni se oli pienoinen pettymys. Nyt ratkaisu tuntui hieman tylsältä ja simppeliltä, kun olin odottanut jotain monimutkaisempaa koko kauden ajan. Tästä huolimatta True Detectiven ykköskausi on hiton hyvä, mikä asettaa jatkolle melkoisia paineita, mitä ei vähennä hahmojen ja niinpä myös näyttelijöiden vaihtuminen.

Sarjan heikoin kausi. Välillä tuntuu että osa hahmoista ei ole päässyt etenemään koko tuotantokaudella oikeastaan mihinkään suuntaan. Lisäksi muistettavia tapahtumia on aiempaa vähemmän. Näyttelijät, ympäristöt ja juonittelut ovat toki entisellään, mutta jotenkin tätä koko kautta vaivasi hienoinen mitäänsanomattomuus, vaikka esimerkiksi uskonlahkon mukaantulo oli kiinnostava lisä ja valkeiden kulkijoiden ilmestyminen eräs kauden parhaista tapahtumista.

Kauden huipennukseksi tarkitettu kymppijakso olikin sitten todella heikko esitys. Tapahtumat pomppivat aivan liikaa ja tuntui että haluttiin vain näyttää mahdollisimman monta cliffhangeriä. Tämän vuoksi tapahtumia ei saatu rakennettua kunnolla, vaan ne nakattiin vain hutaisemalla katsojan silmille. Tämä toki rakentaa hyvät asetelmat seuraavaa kautta ajatellen, joka toivon mukaan jatkaa samalla loistavalla linjalla tätä edeltäneiden kausien kanssa.